As it is I'm in Seinäjoki, at the local 400 meter artificial outdoor track. And I'm feeling sad. Probably more than ever during my career of this sport. The Finnish skating season began and simply put it wasn't anything good looking at my performance. Same thing as for all the races in Berlin, which is one of the reasons why I haven't updated anything for a month. I've lost my passion for this sport, at least for now. And it has been like that ever since our "qualifiers". Skating far from your PB's and now outside skating 40,79 and 1.27, doesn't really spark my enthusiasm positively. My feelings towards skating lately have been more like the feelings in a relationship that is only waiting for the final conclusion. A break-up. Neither wishes to speak about it but also neither enjoys the situation at all and it only slows down the progress of both individuals.
Most of these feelings have been caused by the fighting and struggling of the past summer. Making myself work harder for the whole six months of the year. Being pushed day by day, by day over my human limit. And for what? This? Not even being able to perform evenly compared to last season outdoors. That thought is a crushing one. The whole concept that the win or the best result really does not come for the one who works the hardest but for Him who works the smartest. And ain't that a fact. Unless your building a house. Or even then you might save your strength by building it from trees instead of digging a cave into stone by hand.
Nonetheless I need a break. I almost burst into tears of the hopelessness of trying to do good, just by thinking about skating tomorrow. It won't happen tomorrow. You can't null being an idiot after working too hard for six months completely disregarding what your body is trying to tell you. Take heed, you will pay for your own mistakes. Hopefully I only have to pay for this Fall and then I'm good. And never again shall I repeat the same mistakes.
So what am I planning to do to get myself back up and running?
I'm gonna forget the whole damn god-forsaken sport for a week. See if I feel like doing something like it after that. The passion's there somewhere. I've just pushed it beyond my reach by working too much and too hard. Like the old wisdom goes "All work and no play makes Jack a dull boy" and that is what has happened to me. When you see an athlete who is doing well it is easy to see that they enjoy it. Well what is the reason that you rarely see athletes who don't enjoy their sport? Well, they don't do well enough to perform. Get back to you my readers after some time. Goodbye for now.
Sitten suomeksi, eli käytännössä. Tällä hetkellä luistelu ei nappaa tasan tippaakaan. Kotimainen kilpailukausi alkoi justiinsa ja olen noin sekunnin ennätyksistä 500 metrillä ja tonnilla olen luistellut yhtä lujaa 6 vuotta sitten. No mikäs tässä sitten on hätänä kun kuntoa on niin maan paljon ja voimaa on tullut jalkoihin sen verran että vaaka näyttää yli neljä kiloa enemmän aamupainoa kuin vuosi sitten samaan aikaan. Oisko se vielä väsymystä kesältä. Kyllä se syö aika tavattomasti miestä kun koko kesän painat päivästä toiseen, tappelet sitä fiilistä vastaan joka käskee hellittämään ja luulet että vieressä on ihmisiä jotka on oikeassa sen suhteen että lisää vaan. No eipä se niin ole. Ja se kyllä palakittee sen jäläkeen kun olet puoli vuotta tehny hommia kovempaa kuin ikinä ja tulos on tämä. mitäs palkkaa siitä saa? Niin no, varsinkin kun Suomessa ei paljon marginaalilajeja tueta niin tyhjän pankkitilin. Meillä kotimaassa tätä tehdään hyvän mielen takia, sekä sen takia että pääsisi jonain päivänä näyttämään että Meidän maassa on parempia luistelijoita kuin muualla! Tällä hetkellä on usko omaan itseen niin hukassa että seuraavaksi lähden hakemaan sitä unohtamalla koko tuhannen pikaluistelun, kunhan saan huomisen kisapäivän poia alta, katsotaan sitten josko taas kiinnostusta alkaisi löytymään. Nyt on tälle vuodelle painettu riittävästi väkisin, ja on oltu henkisesti vahvoja ja tehty niitä töitä kovasti. Minulla on tällä hetkellä puolessa välissä kautta kasassa enemmän treenitunteja kuin viime vuonna yhteensä! Etsitään nyt kiinnostuskiikareita ja sitä tunteen paloa nyt viikon ajan ja mietitään sitten mille aletaan. Ei nämä hommat tähän lopu, mutta nyt ei jaksa enää puskea väkisin. Varsinkin kun todennäköisin syy näihin heikkoihin vetoihin on ollut liika treenaaminen.
Palataan tässä syksymmällä. - Jami
