In Berlin. Berliinisä

Safely back in Europe and right now I could not be more happy about it. Seeing all my friends here already and few more of them on Monday when the national team returned to Berlin is truly awesome.
Now that I got rid of jet lag that took longer to recover than usually probably because I was away for so long I have been able to skate and get a good feeling for the ice. And even work on few things with my technique. I shall see how the next two Saturdays will go as I am slowly getting better.

Anyhow I will try to produce few more updates before the races this Saturday but while at it enjoy these pictures taken during my first week in Berlin where Autumn is proceeding slightly ahead of where it was in Wisconsin now.

Catch you later,
Jarmo

Home. Kotia kohti.

Good morning, this will be the last blog post written from America for a while. Today I will leave back to Europe and first to Berlin where I will spend the next three weeks. I'll reunite with my Finnish skater friends and especially see my brother again after a long time. Also when I go home in the first week of November I've been away from Finland for seven months in a row and been away from home for almost ten months during the last year.

Last weekend I did my third time trials and I'm really happy with the direction that my skating is going right now. I did my best time on 500 meters for a while at sea-level finishing 38,33. The thousand on the other hand was the same as two weeks ago 1.18,6 but I trust and hope that resting and tapering before the races in Berlin will bring my endurance up and give me more snap on both distances.

Other than that in this post I wish to thank all the people that I met durig my stay. First thanking the wonderful family that took me in as a part of their family. It was truly an honor and without the Bernico's I could've never made this trip as succesfully. Some day I hope to have the possibility to return this generosity to someone I believe in when I have the opportunity. The next I want to thank my coach Bob Fenn for his valuable help in training me to the shape that I am in now. Finally among all the other people I wish to thank the whole crew of Sandbar in Pewaukee and all the regulars that I had the pleasure to become friends with during my dinners there. For all the people visiting Milwaukee during summer make sure to drop by this place in Lake Pewaukee, Waukesha. A warm and laid back sports bar on the shore of Lake Pewaukee. I remember few sunsets really well enjoying my dinner at the patio and gazing over the lake at the sun. Simply beautiful.

Some day I will return to Milwaukee though I'm not sure yet when but I will definitely come back to America some day during the next year.

Today's the travel day so it will be long but I'm so excited to go back that I can hardly sit still. Get back to you readers when I get to Berlin!

Signing out from Chicago, Illinois,

Jarmo

Hopeful. Toiveikas.

After struggling few days with skating and especially racing not as expected last weekend, I was definitely not the most relaxed person yesterday while waiting to get on the treadmill to do a VO2max test for the third time during this training season. To my own surprise the massage and easy ice workout on Monday did the their job and the test was successful. My best VO2 value ever and I still felt that I wasn't even dead when I finished. So to make it short here are the test results.

On top of that skating feels good right now. Finding my technique and working on improving constantly. Each day is a step towards becoming better and I have the best people around me to help me with it. Talk you again have a great rest of the working week!

Ja sama suomeksi eli eilen ei ollu ehkä ihan rennoin mies menossa matolle kun luistelu, kisailu ja treenaaminen ylipäänsä on ajoittain tuntunu melko kuralta. Kuitenkin päässä ajatus että kaikkeni annan ja enempään en pysty, saatoin rennoin mieli astua matolle päättäväisenä antaa irti kaikki mitä kropasta lähtee. Lopulta ei tarvinnut edes rykiä aivan keuhkoja pihalle kun testaaja pisti testin poikki kun vielä tuntui että tämähän kulkee. Tuloksena oli kuitenkin ylläolevat testiarvot. Myönnettäköön että testi ei sprintterille ole yhtä hyödyllinen kuin keskimatkan luistelijalle, mutta joka tapauksessa tästä nähtiin ehkä se tärkein asia jota olen pohtinut - kroppa ei ole liian väsynyt koviin harjoituksiin. Hyvän testin päälle eilen hyvä treeni kierrokset melko rennosti nyt jo sekunnin nopeampia kuin viikko sitten ja päästiin jo 28 sekunnin tuntumaan. Tänään on palauduttu ja huomenna taas koetetaan irroitella jaloista entistä kovempaa vauhtia. Keskiviikko aamun ohjelmassa oli vain kevyt jäätreeni ja siihen päälle helsinkiläisystäväni minulle suunnittelema pilates-ohjelma, joka toimii todella hyvin. Lantio ja keskivartalo tuntuvat sen jälkeen aina olevan paremmassa synkronissa kuin ennen treeniä. Eipä tässä muuta kuin kohti huomista treeniä hyvillä mielin ja laukutkin on jo puoliksi pakattu maanantain lentoa varten. Hauskaa lopputyöviikkoa kaikille ja palataan!

- Jarmo

Stuck. Jumisa!

The feeling after this week. As I wrote yesterday after the second time trials and the stiffness that took over my body for some reason. One thing I can come up with is that now that I finally finished working the stress levels in my body are suddenly decreasing and the hormone balance is slightly twisted since the level of stress decreases rapidly but there's still probably a good amount of cortisol(stress hormone) production going on. I've also been more tired than normally without any good reason which would support my theory.

Anyhow the small holiday I took this week was good. It took me this long to spend an afternoon at the beach relaxing! We were thinking with my two friends at the beach that it ain't such a bad thing to be able to sunbathe and swim in the Atlantic when the temperatures back home are starting to close 0 degrees Celsius. It was also a nice experience to see the life of a traditional America college campus. There truly is a lot to do and the whole concept of living at the campus with your student friends and other students is quite unique compared to what it's back home in Finland. I hope my friend will have the time of his life for the exchange period lasting until Christmas!

For me also, I started packing. It is quite fun to start putting stuff to my suitcase and remember how much I hated traveling almost seven months ago when I settled to Wisconsin for a while. Next week by this time I will be in Chicago waiting excitedly to board my flight the next day. Before that I have a morning ice session tomorrow, a massage when I get to meet my French massage therapist for the last time for a while and then a movie night to finish up a grand day. I'm racing again next week so looking forward to this weeks ice workouts to improve day by day. I heard back home that I won't have the possibility to race in the seasons first world cups even if I made the times here or at our trials in three weeks. As my times are still far from where they should be to make the team I am happy to be able to relax, to concentrate on the training and still keeping on recovering and digging that speed out after the insane summer.

Few pictures from the beach and from visiting the battleship USS North-Carolina


Suomeksi vielä niin joku ihme jumi iski sekä kroppaan että nuppiin eilisissä kisoissa! Tänään ei ois tehny mieli luistella ollenkaan. Vähän isompi väsykin on meinannut vaivata tässä viime päivät ja epäilen että yksi looginen selitys löytyy ihan tuosta töiden lopettamisesta ja siitä että kroppa alkaa vihdoinkin huomaamaan että tässähän saa levätä ja rentoutuakkin. Katsotaan miten hommat alkaa pelittää tosiaan kun nyt elämä niin sanotusti normalisoituu ja on aikaa keskittää suurin osa huomiosta treenaamiseen ja palautumiseen.

Muuta niin aloin pakkaamaan jo tänään kamoja kassiin ja kyllä se tuntuu tällä hetkellä kivalta siitäkin huolimatta että mieleen nousee kuinka paljon inhosin matkaamista viime keväänä kun vihdoin sai lyödä laakereilleen hetkeksi. Kyllä kotimaa on kuitenkin aina kotimaa, eikä sitä moni asia muuksi muuta. Kiva päästä taas syömään kotoisia sapuskoja pikkuhiljaa ja nauttimaan siitä pohjoisen kylmyydestä. Sitä ennen vielä kuitenkin edessä kolme viikkoa Saksassa hyvää treenailua ja sivussa täytyy alkaa jo kyselemään opettajiltakin mitä syksyn kursseilla vaaditaan. Taas oma järjesteleminen ja säätäminen tulee olemaan edessä reissaamisen kanssa, mutta onneksi oma kouluni on aina toiminut hyvässä yhteisymmärryksessä kurssien suorittamisen suhteen. Samoin tässä vielä tämä viikko treenataan ja huomenna pääsen vielä paikallisen Ranskasta lähtöisin olevan hierojani käsittelyyn ja hyvästelemään kaverin, illalla sitten vielä leffahommia ja käydään testaamassa millaista on katsoa elokuva päivällispöydästä! Tosiaankin huomiseksi otettiin paikat elokuvateatterista sellaisesta salista, jossa voi tilata päivällisen kuin ravintolassa ja samalla seurata elokuvaa. Mielenkiintoinen konsepti ainakin näin näkemättä täytyy sanoa. Kerron sitten enemmän millaista oli kun olen sen myös kokenut.

Hauskaa viikkoa, toivottavasti syksy saapuu tasaisesti viilenevänä ja kuivana ettei tarvitse päivästä toiseen kastua ulkoillessa. Vaikka pakkohan se on myöntää ettei montaa yhtä mukavan oloista juttua ole kuin sisällä istuminen syys sateilla ja ropinan kuunteleminen.

All the best for next week for my last week here wishing,
Jami

PS. Tuesday I will do VO2max test at a local college! Tiistaina menen kello kaksi päivästä matolle niin nähdään miten se loppukesä kehitti kesäkuun alusta eteenpäin.

All is equal in karma. Ihminen maksaa teoistaan.

Kuten yllä mainittua, jokainen maksaa jokaisesta teostaan jollain tapaa. Hyvällä tai huonolla. Kirjoittelen tätä just viittä vaille seinille menneen kisa aamun jälkeen. 500 metriä 38.88, ei parannusta edelliseen viikonloppuun. 1000 metriä jäi kesken 700 metrin jälkeen kun pari jätti kesken jo 200 metrin kohdalla ja itsellä ensimmäinen kierros oli hitaampi kuin viikko sitten.

Tällä blogipäivityksellä on tavoitteena purkaa sitä pettymystä, jonka omista tavoitteista jääminen aiheuttaa. Olisin halunnut kisata tänään paremmin. Jaloissa oli kuitenkin joku ihme kohme ja väsymys siitäkin huolimatta että neljä päivää tuli tehtyä vain palauttavia treenejä, nukuttua ja syötyä hyvin.

Kuten monesti elämässä nykyhetken tilanteille löydetään selitys menneestä. Urheilussa monesti harjoituskaudesta. Yhä enemmän näen ja tunnen nyt kun kilpailen, että kesän harjoittelussa olisi ollut parannettavaa. Ja nyt en tarkoita sitä mitä ihmiset yleensä luulee, kun kilpailut ei kulje. Less is more - vähemmällä enemmän olisi ollut avain vauhdin nostamiseen. Nyt kun jäälle tulemisesta on aikaa kaksi kuukautta. Olen yhä jumissa, jäykkä ja hitaan oloinen. Se viisi senttiä lisää reiden ympärykseen ei auta, jos muut ominaisuudet ei kehity. Tällä hetkellä mättää kahdesta ominaisuudesta nopeudesta, ja nopeuskestävyydestä. Kyllä siinä moni hyytyy kun yrittää sähistä maksimiliikenopeudella 38 sekuntia.

Urheilijalla on aina ihmisiä auttamassa harjoittelussa. Isoimmassa roolissa ovat valmentaja ja urheilija. Paras tulos syntyy molempien yhteistyöllä. Kun kummallankaan ego ei tukahduta toisen paloa urheiluun ja harjoitteluun, voidaan jokaisen treenin jälkeen todeta että taas tehtiin hyvää työtä. Huonoja päiviä tulee, mutta kun niitä alkaa olemaan viikottain on parempi ottaa vähintään viikon tauko urheilusta. Itse en tähän pystynyt. Ajattelin että olen tekemisissä valmentajan kanssa, joka oikeasti tietää, mitä tekee. Samalla uskoin oman kropan ominaisuuksiin kehittyä jatkuvasti ja nousujohteisesti. Tämän kesän jälkeen voi siis todeta, olen aivan järkyttävän kovassa kunnossa ja vahvempi kuin ikinä - vauhti vain puuttuu. Kun laji on pikaluistelu, niin millään muullahan ei oikeastaan ole merkitystä. Paikallinen valmentaja puhui että kesällä pitää treenata kovaa että kunto kantaa talven yli, eikä tarvitse rakentaa fysiikkaa enää luistelukauden aikana. Siinä asiassa se kyllä oli oikeassa. Ei tarvitse treenata kyllä koko talvena, kun koko alkutalvi menee kesästä toipuessa. Miettikääpä paljonko siinä on järkeä.

Haluan lopettaa tämän päivityksen vinkkiin kaikille, jotka on urheilun kanssa tekemisissä vanhempina, valmentajana tai urheilijana. Jos urheilija rakastaa työtään, sitä omaa lajiaan, ja yhtäkkiä alkaa vihaamaan kaikkea siihen liittyvää, niin kaikki ei silloin mene ihan oikein. Nautin täällä olosta nyt kun on jäätä, mutta viimeinen puoli vuotta on ollut sellainen että toivon, ettei minun tarvitse kokea samaa enää ikinä. Suomeen pääsy lähenee, 9 päivää.

In English the only thing I wish to say is. I'm glad I spent the last seven months here.

Get back to you later,

Jarmo