Today I skated the first time trials at the Pettit national ice center. I was slightly excited before the races but I felt that I had trained well so I was quite confident when stepping on the line. Of course not knowing for sure what times I would get but right from the moment when I stepped on the ice in the morning at 7:30 and people all around me were warming up for the races to begin within the next hour I knew that I was in the right place. I often feel this when I am skating that I just wake up to realize the moment and know that there's not another place in the world where I'd rather be. And that was the feeling I had today when I was warming up for the races. Both races 500 and 1000 meters went well. No shaking, no simple or easy mistakes, few technical and tactical errors in my skating but in the I was happy with the way the season started. And how it started? Well I did the best times I have done so far at the Pettit. 500m was 38,79 and the 1000m was 1.18,42. Both starts worked well from the line but I still feel that I haven't gained enough speed compared to all the strength that I have built during the summer. That will come by proper training though. And I was especially happy with the 1000 meters as it was better than any other 1k race that I did last season on any sea-level track. Even though I dropped 4 seconds on my last lap on 1000 meters I was (probably for the first time ever) to keep my skating technique in one piece. That seems to result in a good time. This is a good point to continue and luckily now after Saturday through Monday training I shall have a few days to get my mind off skating and relax when I visit a friend from my hometown in Finland in North-Carolina where he came to be an exchange student until Christmas. Looking forward to seeing and old friend! After that next weekend will offer racing on both days Saturday and Sunday.
Tänään se siis alkoi minulla kilpailukausi. Ja se alkoi yllättävällä, toisaalta toivotulla mutta lopulta erittäin hyvällä tavalla. Ensimmäiset startit tarjosivat parhaat ajat jotka olen luistellut täällä tällä radalla. 500m meni aikaan 38,79 joka on kuitenkin puoli sekuntia "hitaan" radan ennätyksestä ja tonni oli parempi kuin yksikään hitaalla jäällä tehty veto vuosi sitten päättyen aikaan 1.18,42. Startit suju eka kertaa viivasta todella hyvin, ja vaikka tonnilla tuli noutaja 600 metrin jälkeen niin pystyin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä pitämään luistelutekniikan hyvin kasassa ja näin ollen tuomaan kisan maaliin hyväksyttävällä tavalla. Mikä tärkeintä oli todella hienoa huomata että aamulla kun saavuin hallille ja lämmiteltyäni menin jäälle, tiesin että olin juuri siellä minne kuulunkin. Rento ja rauhallinen tunne kun tiesin että vitsi nyt pääsee taas kisaamaan ja näyttämään ihmisille mitä osaa. Vaikka ei täyttä varmuutta ollut ajoista joita päivä pitää sisällään niin tiesin että olin treenannut hyvin ja minun tuli vain tehdä samat asiat, jotka teen aina treeneissä. Pari teknistä ja taktista parannusta luisteluun tarvitaan jotta saan pidettyä kovan vauhdin yllä. Tällä hetkellä suoraluistelu toimii melko hyvin, mutta ajan kaarteisiin sisälle hieman liian läheltä radan sisäosaa, mikä tuhoaa hyvän suoralla tuotetun vauhdin eikä lisäksi anna mahdollisuutta tuottaa kaarteessa lisää vauhtia, mikä on kaikkien nopeiden luistelijoiden ja nopeiden kierrosaikojen takana. Suoralla on vaikea kiihdyttää, vauhti luodaan kaarteessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja vaikka ajat edelleen on reilut kaksi sekuntia siitä mihin tavoite on asetettu ennen joulua jatkan luottavaisin mielin eteenpäin. Tähän on muutamia syitä: ensinnäkin tämä oli ensimmäinen startti ja siinä on aina odotettavissa pientä ylijännitystä eikä luistelu toimi täysin rennosti ja rutinoituneesti. Toiseksi aloitettiin tekemään kovia vetoja vasta puolitoista viikkoa sitten ja otin ekan kunnon tempovedon vasta tällä viikolla. Täyden nopeuden saavuttamiseen menee varsinkin noin rankan kesän jälkeen vähintään kaksi kuukautta jäätreeniä. Ja kolmanneksi treenejä ei ole vielä kevennetty eikä olla aloitettu niin sanotusti herkistelemään vaan vielä on ruuvattu aika tiukkaa treenisettiä jäällä. Kun nämä kaikki asiat täyttyy niin uskon että tuo oma tavoitteeni on täysin realistinen ennen joulua. Kerrotaan nyt vielä tuo suurin motivaatio eli olympialaisiin vaadittava aika on 36.00 500 metrillä ja tonnilla se taitaa olla 1.10,50, jälkimmäisestä en ole täysin varma. Ja tämän lisäksi täytyisi tietysti pystyä päihittämään meidän kovia kavereita Suomen jo nimetystä maajoukkueesta ensimmäisiin maailmancuppeihin Kanadassa ja Salt Lake Cityssä Marraskuussa.
Kohti unelmia, pieni askel kerrallaan!
Terveisin,
Jarmo
lauantai 28. syyskuuta 2013
perjantai 27. syyskuuta 2013
Working done. Työt hoidettu!
Näin kului loppuun puoli vuotinen taival mahtavassa yrityksessä Pohjois-Amerikassa. Tänään saatiin pizzalounas esimiehen järjestämänä ja oli kyllä todella mahtavaa kun kaikki insinöörit oli paikalla hyvästelemässä ja toivottamassa hyvää jatkoa. Kovasti tykkäsin työskennellä kyseisessä yrityksessä ja paljon tuli varmasti opittua. Kaikinpuolin kuitenkin tunnen että puoli vuotta tätä lajia oli ehdottomasti riittävästi sekä kyseisen työn oppimiseen, että rutiinin hakemiseen sekä omien taitojen ja työtapojen kehittämiseen. Nyt on aika nostaa katse kohti uusia haasteita ja koulun loppuun viemistä. Seuraavana vuotena edessä on viimeisten muutamien kurssien suorittaminen, sekä inssityöpaikan etsimistä.
Luistelu kulkee. Vähän jotain häikkää olla vielä kropassa kun tiistaina tehtiin treeni ihan tappiin asti Shanin ja toisen luistelijakaveri Chasen kanssa ja vielä eilenkin meinas hapottaa kun alettiin tekemään ensimmäisiä kunnon tempovetoja. Joka tapauksessa tempohan kulki ihan mukiinmenevästi vaikka vauhtia ei vielä pahemmin ole haettu 400m liikkui suhteellisen rennosti aikaan 28 sekuntia, mikä on nopeinta vauhtia jota olen Milwaukeessa luistellut. Taitaa olla myös elämäni toiseksi nopein veto matalalla merenpinta-radalla. Tänä viikonloppuna tulee huomenna otettua myös ensimmäiset startit kun viikkokisoissa luistelen 500 ja 1000 metriä. Hyvää harjoitusta ja kuten yleensä ensimmäisen startin tavoitteenahan on ottaa apina niin sanotusti pois selästä että tulee sitten tehtyä ja kokeiltua kaikki ne asiat, joita valmentaja ei käske tehdä kilpailussa. Seuraavassa kisassa sitten uskoo jo että on parempi kuunnella valmentajaa.
Tuosta tempoajasta ja vauhdin hakemisesta vielä niin pakko sanoa että yhä olen 2 sekuntia perässä siitä mihin haluan päästä ennen joulua. 26 sekunnin kierrosajalla ja näyttävällä 10 sekuntia alittavalla 100 metrin ajalla hätyyteltäisiin kuitenkin jo melko kovia aikoja, joten sitä kohti on katse suunnattava ja jokaisesta treenistä opittava ja korjattava niitä virheitä, jotka ei tuota lisää vauhtia tuon tavoitteen saamiseksi. Tyytyväinen en joka hetki pysty olemaan, jos en tavoitetta saavuta, mutta vuodet urheilun parissa on jo tähän mennessä opettanut sen että ainakaan väkisillä se ei tule. Pitkä kärsivällisyys ja tasaisen varma maltillinen tulos, lukuunottamatta sitä kun mennään sitten kovaa on ne avaimet jolla tätä hommaa tehdään. Ja mikäs siinä kun nuorena ei vielä tartte edes stressata siitä että vuodet loppuisi kesken. Palataan kisojen jälkeen kuviin ja tunnelmiin!
Hyvää viikonloppua,
Jami
Next in English:
And so I finished my six month internship with the awesome company here in Wisconsin. The internship was definitely beneficial in numerous ways and I am just looking forward to going back home and seeing how this experience has changed me. It will be fun to go back to school and start hopefully my last full year at the university of Applied sciences in Helsinki. It was truly a nice moment today to have farewell pizza lunch that was organized by my boss and see all the company's engineers wish me good luck in the future and thank for the time that I got to spend working with them. Anyhow now is the time to aim my sight at new challenges. Back to school for the last year and I have to start looking for a place to do my bachelor thesis to graduate.
Skating feels pretty good right now. Technically and physically I have taken new steps towards becoming faster and the first proof of that saw day light yesterday as I skated my fastest 400 meter lap that I have done so far at the Pettit and this lap time was 28 seconds flat. Happy but not content I still aim higher and will continue my training with patience and each day learning from the small mistakes to become better than before the workout. The first races are on for me this weekend as I skate my first 500 and 1000 meter races. The first race is always about getting the monkey of your back and doing all the things that the coach tells you not to do. The next races after that should start showing some real results of my improved physique. My goal is hard this year for I am aiming at finishing a flying 400 meter tempo at roughly 26 seconds and topping that off with below 10 second 100 meter opener would give me a time to really start challenging people around the world. See how my efforts go and I will get back with a new post after the races.
Have a good weekend!
- Jarmo
Luistelu kulkee. Vähän jotain häikkää olla vielä kropassa kun tiistaina tehtiin treeni ihan tappiin asti Shanin ja toisen luistelijakaveri Chasen kanssa ja vielä eilenkin meinas hapottaa kun alettiin tekemään ensimmäisiä kunnon tempovetoja. Joka tapauksessa tempohan kulki ihan mukiinmenevästi vaikka vauhtia ei vielä pahemmin ole haettu 400m liikkui suhteellisen rennosti aikaan 28 sekuntia, mikä on nopeinta vauhtia jota olen Milwaukeessa luistellut. Taitaa olla myös elämäni toiseksi nopein veto matalalla merenpinta-radalla. Tänä viikonloppuna tulee huomenna otettua myös ensimmäiset startit kun viikkokisoissa luistelen 500 ja 1000 metriä. Hyvää harjoitusta ja kuten yleensä ensimmäisen startin tavoitteenahan on ottaa apina niin sanotusti pois selästä että tulee sitten tehtyä ja kokeiltua kaikki ne asiat, joita valmentaja ei käske tehdä kilpailussa. Seuraavassa kisassa sitten uskoo jo että on parempi kuunnella valmentajaa.
Tuosta tempoajasta ja vauhdin hakemisesta vielä niin pakko sanoa että yhä olen 2 sekuntia perässä siitä mihin haluan päästä ennen joulua. 26 sekunnin kierrosajalla ja näyttävällä 10 sekuntia alittavalla 100 metrin ajalla hätyyteltäisiin kuitenkin jo melko kovia aikoja, joten sitä kohti on katse suunnattava ja jokaisesta treenistä opittava ja korjattava niitä virheitä, jotka ei tuota lisää vauhtia tuon tavoitteen saamiseksi. Tyytyväinen en joka hetki pysty olemaan, jos en tavoitetta saavuta, mutta vuodet urheilun parissa on jo tähän mennessä opettanut sen että ainakaan väkisillä se ei tule. Pitkä kärsivällisyys ja tasaisen varma maltillinen tulos, lukuunottamatta sitä kun mennään sitten kovaa on ne avaimet jolla tätä hommaa tehdään. Ja mikäs siinä kun nuorena ei vielä tartte edes stressata siitä että vuodet loppuisi kesken. Palataan kisojen jälkeen kuviin ja tunnelmiin!
Hyvää viikonloppua,
Jami
Next in English:
And so I finished my six month internship with the awesome company here in Wisconsin. The internship was definitely beneficial in numerous ways and I am just looking forward to going back home and seeing how this experience has changed me. It will be fun to go back to school and start hopefully my last full year at the university of Applied sciences in Helsinki. It was truly a nice moment today to have farewell pizza lunch that was organized by my boss and see all the company's engineers wish me good luck in the future and thank for the time that I got to spend working with them. Anyhow now is the time to aim my sight at new challenges. Back to school for the last year and I have to start looking for a place to do my bachelor thesis to graduate.
Skating feels pretty good right now. Technically and physically I have taken new steps towards becoming faster and the first proof of that saw day light yesterday as I skated my fastest 400 meter lap that I have done so far at the Pettit and this lap time was 28 seconds flat. Happy but not content I still aim higher and will continue my training with patience and each day learning from the small mistakes to become better than before the workout. The first races are on for me this weekend as I skate my first 500 and 1000 meter races. The first race is always about getting the monkey of your back and doing all the things that the coach tells you not to do. The next races after that should start showing some real results of my improved physique. My goal is hard this year for I am aiming at finishing a flying 400 meter tempo at roughly 26 seconds and topping that off with below 10 second 100 meter opener would give me a time to really start challenging people around the world. See how my efforts go and I will get back with a new post after the races.
Have a good weekend!
- Jarmo
maanantai 23. syyskuuta 2013
Last week at work started. Viimosta viiään töisä!
And so it began. The 26th week of my internship in Oconomowoc, Wisconsin. As regularly up at 6 and starting to work by 7. Nine hours later the day is over and only four more left. It has been a long summer and it really feels that it is just ending now at the end of September. The weathers over here in Wisconsin have been quite fluctuating lately. You never know what to expect when you wake up in the morning. It may be cold 10 degrees Celsius and by noon it has gone up to 25. The temperature may take a turn to the opposite also. After finishing work I am going to visit my friend from home in Wilmington, North-Carolina for four days. After my trip on the next weekend I will race on both days Saturday and Sunday. Then, probably even before I realize it, it will be the last week before I return back to Europe. After over 7 months.
Training-wise everything is going really well. As my coach told me all along, the summer was a bitch, so that the winter training will be just a piece of cake. And so it feels, my body is back in shape and ready to suck in all the good training that I am able to make it go through. Last week was the first week that we ramped it up a bit, despite the three days of fever that I had. I had my first try on 400 m tempo lap and hard laps on both Saturday and Sunday. This week should be interesting taking into account that the flu has been crushed. Some good training with my new friends and it will be awesome to see Tucker Fredricks live on the ice. Soon I might even give you a video treat of my skating!
Until then, have a great week readers!
Sitten taas rakkaalla kotimaan kielellä suomeksi. Näin siis alkoi viimeinen 26:s työviikko. Perinteiseen tapaan kuudelta ylös ja seitsemäksi töihin ja yhdeksän tuntia myöhemmin päivä oli ohi ja neljä jäljellä. Kesä on ollut pitkä, mutta todella opettavainen ja pohjimmiltaan myös hauska. Hauska nyt siten että ei tästä voi mitään komediasarjaa kirjoittaa, mutta kevyen parodian ja osittain kesän fiilikset treenatessa täyttäisi varmasti myös mustankomedian tunnusmerkit. No joka tapauksessa kohta ollaan maaliviivalla tämän työharjoittelun osalta ja sen jälkeen pääsenkin katsomaan hyvää ystävääni kotikaupungista Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Itärannikolle neljän päivän reissu, ja sieltä kun saavun takaisin on edessä kaksi päiväiset treenikisat Milwaukeessa. Näiden skabojen jälkeen onkin sitten aika jo alkaa pakkailemaan laukkuja pikkuhiljaa ja valmistautua seuraavalla viikolla tapahtuvaan matkaan Milwaukee-Chicago-Berliini. Berliinissä majaillaan sitten seuraavat kolme viikkoa ja sinne saavuttuani on syksyn ensimmäinen kohokohta kun kisataan Suomen luistelijoiden kanssa maailman cup- karsinnat. Porukka kuulostaa, kuten aina, olevan kovassa kunnossa, joten odotan todella innoissani noita kisoja.
Luistelun puolesta elämä sujuu hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen kovan jäätreenin viikko vauhtien suhteen. Tähän asti on keskitytty saamaan tekniikka kasaan ja tuomaan se kaikki voima ja fysiikka mitä kesän aikana luotiin jäälle. Nyt kun luistelu alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa on aika tuoda siihen lisää vauhtia. Noin kuukausi aikaa joten vielä hyvin ehditään kaivaa kaikki räjähtävyys miehestä pihalle. Viime viikolla oli kiva pystyä luistelemaan kovaa huolimatta siitä että olin kuumeessa kolme päivää, mutta yhdellä lepopäivällä selvittiin siitäkin. Itellä on viime vuosina flunssat vaihtunu aftoihin kurkussa jotka nostaa lämpöä mutta ei aiheuta tukkoisuutta, joten oireet häviää huomattavasti nopeammin kuin jos kroppa vetäisi kolmeksi päiväksi pään täyteen räkää. Tästä viikosta pitäisi tulla hyvä kun päästään taas maailmanmestarin peesiin ja jännityksellä odotan myös jenkkien maajoukkueen näkemistä jäällä.
Palataan taas lähempänä loppuviikkoa toivon mukaan ja ajattelin että kohta uskallan laittaa jopa videota siitä miltä luistelu tällä hetkellä näyttää tänne. Sitä odotellessa mukavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!
Kylmenevästä Wisconsinista kiittää ja kuittaa,
Jarmo
Training-wise everything is going really well. As my coach told me all along, the summer was a bitch, so that the winter training will be just a piece of cake. And so it feels, my body is back in shape and ready to suck in all the good training that I am able to make it go through. Last week was the first week that we ramped it up a bit, despite the three days of fever that I had. I had my first try on 400 m tempo lap and hard laps on both Saturday and Sunday. This week should be interesting taking into account that the flu has been crushed. Some good training with my new friends and it will be awesome to see Tucker Fredricks live on the ice. Soon I might even give you a video treat of my skating!
Until then, have a great week readers!
Sitten taas rakkaalla kotimaan kielellä suomeksi. Näin siis alkoi viimeinen 26:s työviikko. Perinteiseen tapaan kuudelta ylös ja seitsemäksi töihin ja yhdeksän tuntia myöhemmin päivä oli ohi ja neljä jäljellä. Kesä on ollut pitkä, mutta todella opettavainen ja pohjimmiltaan myös hauska. Hauska nyt siten että ei tästä voi mitään komediasarjaa kirjoittaa, mutta kevyen parodian ja osittain kesän fiilikset treenatessa täyttäisi varmasti myös mustankomedian tunnusmerkit. No joka tapauksessa kohta ollaan maaliviivalla tämän työharjoittelun osalta ja sen jälkeen pääsenkin katsomaan hyvää ystävääni kotikaupungista Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Itärannikolle neljän päivän reissu, ja sieltä kun saavun takaisin on edessä kaksi päiväiset treenikisat Milwaukeessa. Näiden skabojen jälkeen onkin sitten aika jo alkaa pakkailemaan laukkuja pikkuhiljaa ja valmistautua seuraavalla viikolla tapahtuvaan matkaan Milwaukee-Chicago-Berliini. Berliinissä majaillaan sitten seuraavat kolme viikkoa ja sinne saavuttuani on syksyn ensimmäinen kohokohta kun kisataan Suomen luistelijoiden kanssa maailman cup- karsinnat. Porukka kuulostaa, kuten aina, olevan kovassa kunnossa, joten odotan todella innoissani noita kisoja.
Luistelun puolesta elämä sujuu hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen kovan jäätreenin viikko vauhtien suhteen. Tähän asti on keskitytty saamaan tekniikka kasaan ja tuomaan se kaikki voima ja fysiikka mitä kesän aikana luotiin jäälle. Nyt kun luistelu alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa on aika tuoda siihen lisää vauhtia. Noin kuukausi aikaa joten vielä hyvin ehditään kaivaa kaikki räjähtävyys miehestä pihalle. Viime viikolla oli kiva pystyä luistelemaan kovaa huolimatta siitä että olin kuumeessa kolme päivää, mutta yhdellä lepopäivällä selvittiin siitäkin. Itellä on viime vuosina flunssat vaihtunu aftoihin kurkussa jotka nostaa lämpöä mutta ei aiheuta tukkoisuutta, joten oireet häviää huomattavasti nopeammin kuin jos kroppa vetäisi kolmeksi päiväksi pään täyteen räkää. Tästä viikosta pitäisi tulla hyvä kun päästään taas maailmanmestarin peesiin ja jännityksellä odotan myös jenkkien maajoukkueen näkemistä jäällä.
Palataan taas lähempänä loppuviikkoa toivon mukaan ja ajattelin että kohta uskallan laittaa jopa videota siitä miltä luistelu tällä hetkellä näyttää tänne. Sitä odotellessa mukavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!
Kylmenevästä Wisconsinista kiittää ja kuittaa,
Jarmo
torstai 19. syyskuuta 2013
Sloooow weeek - Hilijaaaasta
Hello again,
This week has been far from perfect but that's how it sometimes is. And well it has gone by really fast. The only down side has been that I caught some cold somewhere last weekend so Monday morning started with an intense pain in my throat. Having a massage therapist appointment after two weeks I decided to take the risk and go anyways even with feeling a bit ill. The massage felt good and no irregular muscle pains afterwards. Still the throat hasn't cleared even with taking it easier for few days. Tuesday just an easy ice workout and then since I didn't feel any worse I did a slightly harder workout yesterday. That didn't make me feel worse nor did it make me feel better so I just took today off and will resume back to training by tomorrow. At least I should feel pretty relaxed and fresh after resting few days! The first start though will be moved by one week because I haven't been able to skate the fast tempos that I wanted to do before taking the first start. Now I'm just trying to get better by tomorrow and Saturday and the be excited to race on next weekend!
Moiiikka!
Tässähän ne vimoset työpäivät kulluu ennen ko loppuu. Pikkunen flunssa yrittäny päälle viime maanantaista lähtien ja maanantaina oli hierojan aika ja pienellä riskillä lähin kokeilemaan että iskeekö päälle äkäsesti jos käy tunnin hieroteltavana vai pysyykö ennallaan ja tällä kertaa kävi tuuri. Ei olot pahentunu, toisaalta oon nyt ottanu kolmatta päivää helpompaa treeniä. Tiistaina kävin jäällä vähän koskemassa jäätä kahden kierroksen verran. Eilen keskiviikkona sitten luistelin vähän enemmän treenin olosesti ja jopa kokeilin pari kiihdytystä eka kertaa oikeasti kiihdyttäen rytmillä. Luistelu tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eilen ensimmäistä kertaa startti irtos jo viivasta sen olosesti että vois ajattella jo menevänsä viivalle. Ja se tuleekin tapahtumaan eka kertaa viikon päästä viikonloppuna, kuuden jäälläoloviikon jälkeen. Tarkoitus oli aloittaa jo tänä viikonloppuna, mutta nyt tämä pikku sairastelu siirsi kisakauden alotusta viikolla vaan ei syytä huoleen, kautta on jälellä vielä maaliskuuhun! Tämän viikonlopun jälkeen pitäisi näkyä myös muutama tähtiluistelija lisää Pettitin jääurheiluhallissa kun Yhdysvaltain maajoukkue saapuu tonteille. Siellä ainakin yksi maailmancupin veteraani on jolta voi hyvin ottaa mallia, kaveri kulkee etunimellä Tucker.
Palataan taas yritän viikonloppuna palella fiiliksillä. Videopäivityksiä ei ainakaan tällä hetkellä saa puskettua ulos kun jollain keinolla onnistuin rikkomaan kameran, enkä vielä oo saanu toimimaan. Hyvvää harjotusta sähköinsinöörille.
Hauskaa viikonloppua toivottaa amerikasta,
Jarmo
This week has been far from perfect but that's how it sometimes is. And well it has gone by really fast. The only down side has been that I caught some cold somewhere last weekend so Monday morning started with an intense pain in my throat. Having a massage therapist appointment after two weeks I decided to take the risk and go anyways even with feeling a bit ill. The massage felt good and no irregular muscle pains afterwards. Still the throat hasn't cleared even with taking it easier for few days. Tuesday just an easy ice workout and then since I didn't feel any worse I did a slightly harder workout yesterday. That didn't make me feel worse nor did it make me feel better so I just took today off and will resume back to training by tomorrow. At least I should feel pretty relaxed and fresh after resting few days! The first start though will be moved by one week because I haven't been able to skate the fast tempos that I wanted to do before taking the first start. Now I'm just trying to get better by tomorrow and Saturday and the be excited to race on next weekend!
Moiiikka!
Tässähän ne vimoset työpäivät kulluu ennen ko loppuu. Pikkunen flunssa yrittäny päälle viime maanantaista lähtien ja maanantaina oli hierojan aika ja pienellä riskillä lähin kokeilemaan että iskeekö päälle äkäsesti jos käy tunnin hieroteltavana vai pysyykö ennallaan ja tällä kertaa kävi tuuri. Ei olot pahentunu, toisaalta oon nyt ottanu kolmatta päivää helpompaa treeniä. Tiistaina kävin jäällä vähän koskemassa jäätä kahden kierroksen verran. Eilen keskiviikkona sitten luistelin vähän enemmän treenin olosesti ja jopa kokeilin pari kiihdytystä eka kertaa oikeasti kiihdyttäen rytmillä. Luistelu tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eilen ensimmäistä kertaa startti irtos jo viivasta sen olosesti että vois ajattella jo menevänsä viivalle. Ja se tuleekin tapahtumaan eka kertaa viikon päästä viikonloppuna, kuuden jäälläoloviikon jälkeen. Tarkoitus oli aloittaa jo tänä viikonloppuna, mutta nyt tämä pikku sairastelu siirsi kisakauden alotusta viikolla vaan ei syytä huoleen, kautta on jälellä vielä maaliskuuhun! Tämän viikonlopun jälkeen pitäisi näkyä myös muutama tähtiluistelija lisää Pettitin jääurheiluhallissa kun Yhdysvaltain maajoukkue saapuu tonteille. Siellä ainakin yksi maailmancupin veteraani on jolta voi hyvin ottaa mallia, kaveri kulkee etunimellä Tucker.
Palataan taas yritän viikonloppuna palella fiiliksillä. Videopäivityksiä ei ainakaan tällä hetkellä saa puskettua ulos kun jollain keinolla onnistuin rikkomaan kameran, enkä vielä oo saanu toimimaan. Hyvvää harjotusta sähköinsinöörille.
Hauskaa viikonloppua toivottaa amerikasta,
Jarmo
lauantai 14. syyskuuta 2013
Two weeks of work left.
As the headline tells I have only two more weeks of work left. Then it's time to concentrate on skating and school will begin about a month later on 21st of October. For my last year at the Applied University of Metropolia.
Not much to say of this week. Starting on Tuesday I was slightly tired after last week which held 5 training days and 19 hours of training in total. 15 hours out of that was skating.
Anyways this week has been pretty good in total as I've managed to get more sessions done with my new friend and excellent training partner Shani Davis. I'm learning a lot from him on technique and hopefully as I start getting all my energy on the ice from the summer workouts I can lead some fast, world-class laps for him too.
Today was the first day that I tried to skate a bit faster on my own. 5x500m with 1200m recovery was the main training on top of explosive weights afterwards. I was semi-happy with most of the times as they averaged two seconds faster than one year ago at this time, and I'm starting to feel really good. Today was the first day that I was able to push myself to the limit of throwing up, which hasn't happened since early August. So my coach over here was truly right when he said that the summer training will be immensely hard to make the ice training easier. And I never could've guessed how right he was. Here I am training hard and spilling my guts out on the ice and Still, I am recovering from the summer.
Next week I'm gonna get the monkey of my back by stepping on the starting line for the first time. And next Wednesday will hold the first 400m tempos. As it is the first time when I really try to accelerate with full speed and power. The summer has brought me much more strength so this winter, watch out that I wouldn't go faster in the first 100 meters than the men's world record by running. Sub 10 second 100 meters, here I come.
Tomorrow another good workout and then it is time to start the second to last working week. Hope all of you have a great weekend and catch you soon with some video material of how I skate as my coach gets his back in order and is able to join us on the ice.
Going to see Insidious 2 horror movie tonight! Get some good shakes :E
Best regards,
Jarmo
And remember to believe that you can fly if you really want. At least emotionally, physically I'd prefer getting an aeroplane or a parachute.
Not much to say of this week. Starting on Tuesday I was slightly tired after last week which held 5 training days and 19 hours of training in total. 15 hours out of that was skating.
Anyways this week has been pretty good in total as I've managed to get more sessions done with my new friend and excellent training partner Shani Davis. I'm learning a lot from him on technique and hopefully as I start getting all my energy on the ice from the summer workouts I can lead some fast, world-class laps for him too.
Today was the first day that I tried to skate a bit faster on my own. 5x500m with 1200m recovery was the main training on top of explosive weights afterwards. I was semi-happy with most of the times as they averaged two seconds faster than one year ago at this time, and I'm starting to feel really good. Today was the first day that I was able to push myself to the limit of throwing up, which hasn't happened since early August. So my coach over here was truly right when he said that the summer training will be immensely hard to make the ice training easier. And I never could've guessed how right he was. Here I am training hard and spilling my guts out on the ice and Still, I am recovering from the summer.
Next week I'm gonna get the monkey of my back by stepping on the starting line for the first time. And next Wednesday will hold the first 400m tempos. As it is the first time when I really try to accelerate with full speed and power. The summer has brought me much more strength so this winter, watch out that I wouldn't go faster in the first 100 meters than the men's world record by running. Sub 10 second 100 meters, here I come.
Tomorrow another good workout and then it is time to start the second to last working week. Hope all of you have a great weekend and catch you soon with some video material of how I skate as my coach gets his back in order and is able to join us on the ice.
Going to see Insidious 2 horror movie tonight! Get some good shakes :E
Best regards,
Jarmo
And remember to believe that you can fly if you really want. At least emotionally, physically I'd prefer getting an aeroplane or a parachute.lauantai 7. syyskuuta 2013
Ice training and getting to final weight workouts
Hello again!
First English and the Finnish counterpart below the video!!
Today, an excellent ice training with normal jogging and dryland imitation, some wall stuff, sprints and turn cable as a warm-up before heading to the ice. The ice workout included the standard ice warm-up with easy laps first, few drills and then 500m intervals with short recovery. The skating felt really good today. My technique seems to be coming together with all the newly acquired strength from the summer. And also I have to admit that all those hard summer workouts we're worth it since I feel that training good on the ice right now still gives me more time to recover than what I did during summer. This morning I found myself wondering how on earth I was able to do all those training sessions. Recovering from intervals is improving on the ice too. All in all everything feels pretty good. After the ice workout and now the training had lasted already three hours I decided to give it a shot and try how much I can squat. Instead of the regular circuit weight session I started loading weights on the squat bar. I felt surprisingly good with the weights. Normally I'm already pretty beaten up after training on the ice. Slowly increasing the weights first up to my personal record from seven years ago to 340lbs and then finally up to 380lbs. I took the bar up and did the first squat, it felt pretty good, then second one and at the lowest point, boom, my weight belt opened up. Well luckily I was able to keep everything under control and finished the second lift but because of the belt opening up I had to leave the third one out. I may give it another try with a better belt in a week or two and then I will do it without training hard for three hours before lifting. Then it would be all about lifting 400lbs three times. But knowing how strong I was today I may just trust on the knowledge that I could do it.
Here is video of my lifts. I know my friends back home are having fun judging how it goes technically and I admit that fatigue may have taken some of the edge away but to my eyes it is still a legit lift. The knee angle is below 90 degrees when the lift begins. But in all, this was a good lesson on why core-exercises are so important! Without strong middle section I might have hurt myself with the second lift.
Eli tänään vedeltiin perus treenilämmittelyt ennen jäätä ja sitten jäällä normaalisti ekana vähän kiertoa, parit suora- ja kurviharjoitteet ja parit kiihytykset ennenkö vedeltiin intervallina muutamat 500m lyhyellä palautuksella. Itellä luistelu tuntui todella rennolta ja helpolta. Suoran pääsi melko kivuttomasti puristelemaan viidellä-kuudella puristuksella niin että jokaisella puristuksella mentiin eteenpäin ja kierrosaikakin (luistelutermein puhutaan toisinaan lontoon kielestä lainaten läpeistä) painui kivasti 30 sekunnin tuntumaan ilman sen suurempaa rykimistä. Tähän asti nopeimmat omat läpit kierroksissa on ollu noin 32-33 sekkasia. Edelleen painotetaan tekniikkaa eniten ja senkin takia suurin osa treeneistä on melko täysin itelle toki hyvin sopivia sprinttiharjoitteita.
Jäätreenin jälkeen olis ollut punttitreenin aika. Itellä tuo pitkien punttisarjojen vääntäminen on tuntunut kuitenkin aika vastenmieliseltä ja hankalalta, sekä se jäykistää lihakset että jäällä on hankala toteuttaa itseään teknisesti hyvin. Tämän takia mietin että no jos tanko pysyy selässä kolomen tunnin treenin jäläkeen, niin testaanpa vähän kuinka palijo sitä jerkkua on kesän jäliltä tarttunut! No pikkuhiljaa painoja tankoon ladaten ja testaillen miten lihakset pelittää nostelin eka lämmittelynä pari kertaa 120kiloa ja siitä hilasin painot ylös ensin omiin ennätyslukemiin seitsemän vuoden takaa 156 kiloa nousi höyhenen lailla joten päätin että eiköhän anneta lihaksille vähän tiukempaa treeniärsykettä. Latasin lopulta tankoon uudet enkkalukemat 172 kiloa ja pikku palauttelulla lähdin nostamaan, tanko selkään, eka nosto meleko heleppo. Sitten toinen nosto ja aivan ala-asennossa, BOOM, painovyö räpsähti auki, sain kuitenkin paketin pidettyä kasassa ja toinenkin nosto tuli ylös mallikkaasti. Vyön auettua en kuitenkaan lähtenyt kiskomaan enää kolmatta nostoa. Mutta uusi enkka taulussa tässä hommassa ja tyytyväinen siihen miten hyvin se nousi vielä kovan jäätreeninkin jälkeen. Tässä oli muuten hyvä opetus siitä miksi vahva keskivartalo on tärkeä! Ilman vahvaa keskikroppaa ois voinu sattua niin sanotusti "Jamia leukaan" noiden painojen kanssa, nyt selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Saatan vielä testata viikon päästä tuoreena iliman jäätreeniä josko se maaginen 400 paunaa eli 183 kiloa nousisi, mutta katsotaan nyt vieläkö löytyy fiilistä testailla. Tuosta ei luisteluun kuitenkaan mitään suurta hyötyä saa irti vaikka räjähtävyyshän tuossa kehittyy maksimivoiman myötä.
Treenin jälkeen jääkylpyyn vartiksi ja sitten toppahousut ja hupparit niskaan, villasukat jalkaan ja lounaan jälkeen kolmen vartin päikkärit. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin kohti huomista jäätreeniä ja treenien jälkeen ois puhetta mennä rannalle paikallisten luistelijoiden kanssa vähän pelailemaan lentopalloa. Mukavaa nyt kun täällä alkaa taas olemaan paikallinen "luisteluperhe" koossa ja kesällä kadoksissa olleet ystävät on palanneet paikkakunnalle. Ja kaikkein suurimpana juttuna on saada omiin treeneihin mukaan myös yksi kaikkien aikojen parhaista luistelijoista, olympiavoittaja ja 1000m ja 1500m maailmanennätysten haltija Shani Davis. Hyviä peesejä äijä tarjoaa kyllä, ei kovin montaa samanlaista teknistä virtuoosia tässä lajissa löydy, jotka yhtä tehokkaasti imuttaa jäästä vauhtia eteenpäin. Tämän lisäksi paikkakunnalla on nähtävissä viime kaudella maailmanmestaruuskisoissa pärjännyt Brian Hansen sekä muutamia muita olympiaedustajia ja Yhdysvaltojen maajoukkueluistelijoita. Hyvissä porukoissa saa Suomi-poika olla! Ja mukavia ihmisiäkin kaikki.
Tänään keskitytään loppupäivä hyvään ruokaan ja rentoutumiseen sekä vedän vielä pienen pilates-session tuossa illan päälle. Katsotaan josko tässä joku päivä innostun vielä kehumaan loistavaa ja ammattitaitoista pilates-ohjaajaani Helsingistä, joka minun on kunnia tuntea henkilökohtaisesti.
Hauskaa viikonlopun jatkoa ja tulevaa viikkoa! Meikälä on ennää alle kaks kuukautta ennenkö lasken jalkani taas Suomen kamaralle. Jos siis marraskuun 4. päivä maa hiukan järisee niin ei huolta, levollisesti voi todeta että yksi Levo on taas palannut maailmalta kotiin.
Kiitos lukemisesta,
Jarmo
First English and the Finnish counterpart below the video!!
Today, an excellent ice training with normal jogging and dryland imitation, some wall stuff, sprints and turn cable as a warm-up before heading to the ice. The ice workout included the standard ice warm-up with easy laps first, few drills and then 500m intervals with short recovery. The skating felt really good today. My technique seems to be coming together with all the newly acquired strength from the summer. And also I have to admit that all those hard summer workouts we're worth it since I feel that training good on the ice right now still gives me more time to recover than what I did during summer. This morning I found myself wondering how on earth I was able to do all those training sessions. Recovering from intervals is improving on the ice too. All in all everything feels pretty good. After the ice workout and now the training had lasted already three hours I decided to give it a shot and try how much I can squat. Instead of the regular circuit weight session I started loading weights on the squat bar. I felt surprisingly good with the weights. Normally I'm already pretty beaten up after training on the ice. Slowly increasing the weights first up to my personal record from seven years ago to 340lbs and then finally up to 380lbs. I took the bar up and did the first squat, it felt pretty good, then second one and at the lowest point, boom, my weight belt opened up. Well luckily I was able to keep everything under control and finished the second lift but because of the belt opening up I had to leave the third one out. I may give it another try with a better belt in a week or two and then I will do it without training hard for three hours before lifting. Then it would be all about lifting 400lbs three times. But knowing how strong I was today I may just trust on the knowledge that I could do it.
Here is video of my lifts. I know my friends back home are having fun judging how it goes technically and I admit that fatigue may have taken some of the edge away but to my eyes it is still a legit lift. The knee angle is below 90 degrees when the lift begins. But in all, this was a good lesson on why core-exercises are so important! Without strong middle section I might have hurt myself with the second lift.
Jäätreenin jälkeen olis ollut punttitreenin aika. Itellä tuo pitkien punttisarjojen vääntäminen on tuntunut kuitenkin aika vastenmieliseltä ja hankalalta, sekä se jäykistää lihakset että jäällä on hankala toteuttaa itseään teknisesti hyvin. Tämän takia mietin että no jos tanko pysyy selässä kolomen tunnin treenin jäläkeen, niin testaanpa vähän kuinka palijo sitä jerkkua on kesän jäliltä tarttunut! No pikkuhiljaa painoja tankoon ladaten ja testaillen miten lihakset pelittää nostelin eka lämmittelynä pari kertaa 120kiloa ja siitä hilasin painot ylös ensin omiin ennätyslukemiin seitsemän vuoden takaa 156 kiloa nousi höyhenen lailla joten päätin että eiköhän anneta lihaksille vähän tiukempaa treeniärsykettä. Latasin lopulta tankoon uudet enkkalukemat 172 kiloa ja pikku palauttelulla lähdin nostamaan, tanko selkään, eka nosto meleko heleppo. Sitten toinen nosto ja aivan ala-asennossa, BOOM, painovyö räpsähti auki, sain kuitenkin paketin pidettyä kasassa ja toinenkin nosto tuli ylös mallikkaasti. Vyön auettua en kuitenkaan lähtenyt kiskomaan enää kolmatta nostoa. Mutta uusi enkka taulussa tässä hommassa ja tyytyväinen siihen miten hyvin se nousi vielä kovan jäätreeninkin jälkeen. Tässä oli muuten hyvä opetus siitä miksi vahva keskivartalo on tärkeä! Ilman vahvaa keskikroppaa ois voinu sattua niin sanotusti "Jamia leukaan" noiden painojen kanssa, nyt selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä. Saatan vielä testata viikon päästä tuoreena iliman jäätreeniä josko se maaginen 400 paunaa eli 183 kiloa nousisi, mutta katsotaan nyt vieläkö löytyy fiilistä testailla. Tuosta ei luisteluun kuitenkaan mitään suurta hyötyä saa irti vaikka räjähtävyyshän tuossa kehittyy maksimivoiman myötä.
Treenin jälkeen jääkylpyyn vartiksi ja sitten toppahousut ja hupparit niskaan, villasukat jalkaan ja lounaan jälkeen kolmen vartin päikkärit. Hyvällä fiiliksellä eteenpäin kohti huomista jäätreeniä ja treenien jälkeen ois puhetta mennä rannalle paikallisten luistelijoiden kanssa vähän pelailemaan lentopalloa. Mukavaa nyt kun täällä alkaa taas olemaan paikallinen "luisteluperhe" koossa ja kesällä kadoksissa olleet ystävät on palanneet paikkakunnalle. Ja kaikkein suurimpana juttuna on saada omiin treeneihin mukaan myös yksi kaikkien aikojen parhaista luistelijoista, olympiavoittaja ja 1000m ja 1500m maailmanennätysten haltija Shani Davis. Hyviä peesejä äijä tarjoaa kyllä, ei kovin montaa samanlaista teknistä virtuoosia tässä lajissa löydy, jotka yhtä tehokkaasti imuttaa jäästä vauhtia eteenpäin. Tämän lisäksi paikkakunnalla on nähtävissä viime kaudella maailmanmestaruuskisoissa pärjännyt Brian Hansen sekä muutamia muita olympiaedustajia ja Yhdysvaltojen maajoukkueluistelijoita. Hyvissä porukoissa saa Suomi-poika olla! Ja mukavia ihmisiäkin kaikki.
Tänään keskitytään loppupäivä hyvään ruokaan ja rentoutumiseen sekä vedän vielä pienen pilates-session tuossa illan päälle. Katsotaan josko tässä joku päivä innostun vielä kehumaan loistavaa ja ammattitaitoista pilates-ohjaajaani Helsingistä, joka minun on kunnia tuntea henkilökohtaisesti.
Hauskaa viikonlopun jatkoa ja tulevaa viikkoa! Meikälä on ennää alle kaks kuukautta ennenkö lasken jalkani taas Suomen kamaralle. Jos siis marraskuun 4. päivä maa hiukan järisee niin ei huolta, levollisesti voi todeta että yksi Levo on taas palannut maailmalta kotiin.
Kiitos lukemisesta,
Jarmo
tiistai 3. syyskuuta 2013
Returning from the trip and back to work for four more weeks.
Hello again,
During my weekend trip I covered by driving approximately 1000 miles which is the same as about 1600 kilometers. And there wasn't a single moment I would've hated it. When I made it back to Milwaukee I was thinking "oh do I really have to stop, couldn't I just drive bit more". But even long drives end after a while a then it's again time to rest and recover for the next adventure. For me it will come in early October when I visit a friend of mine from Finland in Wilmington, North-Carolina.
But then today was again a day to get back on the ice. Warmup and on the ice to train for few hours. The main training for me today was 3x2 laps since after being away from the ice for four days made me feel bit rusty. Also still recovering. I have to admit now that we overdid it badly at the end of summer. Training too many times feeling bad and pushing against what my body told me. It takes a toll but well cannot stay and feel sorry for myself. Just have consistently take it easier now so that I will get my body back to accepting hard training and then get ready for the season.
The September also looks nice and empty with no bigger trips anywhere so I have a chance to just concentrate on taking it easy outside training and then hitting it hard on the ice. Still over a month to go before the trials and anyways the WC-trials will only be one race in the middle of others so stressing on these is not beneficial.
Vaihteeksi jos kirjottelis myös Suomeksi! Eli viikonlopun reissussa tuli ajettua noin 1600 kilometriä. Matkakohteina oli St.Charles jossa kävin katsomassa ehkä rajuinta yöelämää pikkukaupungissa kun sellaisessa Muhoksen kokoisessa kylässä oli pääkadulla 8 yökerhoa täynnä ihmisiä. Mutta aikasin sieltäkin lähin nukkumaan kun seuraavana päivänä kävin kattomassa New Yorkissa tapaamaa kaveria, joka opiskeli Columbiassa Missourissa, noin tunnin ajomatkan päässä St.Louisista Länteen. Siellä yks yö kattomassa pienen yliopistokaupungin arkea ja sieltä yhdeksi yöksi St.Louisiin katsomaan tosiaan videolla nähtyä suomalaisinsinöörin suunnittelemaa teräskaarta. Taas yksi iso kaupunki nähty. Samalla tuli otettua kosketus myös Mississippi-jokeen. Vähän erilainen suurkaupunki. Kaupunki oli jakaantunu pieniin naapurustoihin, ja yks naapurusto oli kyllä noin 6 korttelin mittanen keskusta mutta muuten noin ulkopuoliselle, joka ei ole aiemmin käynyt jätti vähän kylmäksi. Varmasti erilainen paikka myös silloin kun paikallinen baseball-joukkue St.Louis Cardinals pelaa!
Lähtiessä kävin katsomassa vielä Cahokia Moundseja, kaivauksien avulla löydetty vanha intiaanikylä. Paikassa oli jotain muinaisen tuntuista, näin siellä ensimmäisen peuran koko reissulla ja kävin vanhalla kylän päällikön kummulla. Sitten ajo kämpille ja tänään aamusta taas jäälle ko vapaapäivä töistä sen salli. Treenissä tänään kuusi kappaletta kaks kiekkasia noin 36 sekunnin vauhdilla eli ei nyt vielä päätä huimaa, mutta päivän tarkoituksenakin oli ottaa tuntumaa taas neljän jäältä poissaolopäivän jälkeen. Vielä kesän jäljiltä pientä heikkoutta havaittavissa, vaikka tänään noiden neljän lepopäivän jälkeen jalat lähetti jo aika mielenkiintosta signaalia ko räväytettiin eka kerran startteja tälle vuotta. Kovvaa!!
Vaan eipä siinä reilu pari viikkoa eka treeniskaboihin eli valvotaan kuntoa ja palautumista tarkkaan että sitte lokakuussa on mitä näyttää Berliinissä maailmancup-karsinnoissa. Syyskuu vaikuttaa mukavalta muutenkin jos vain malttaisi pysyä paikkakunnalla ja vain treenailla ilman isompia reissuja. Parin viikon päästä vois poiketa matolla vielä toteamassa treenikesän tulokset.
Palellaan!
- Jarmo
PS. pari kuvvaa vielä loppuun!
During my weekend trip I covered by driving approximately 1000 miles which is the same as about 1600 kilometers. And there wasn't a single moment I would've hated it. When I made it back to Milwaukee I was thinking "oh do I really have to stop, couldn't I just drive bit more". But even long drives end after a while a then it's again time to rest and recover for the next adventure. For me it will come in early October when I visit a friend of mine from Finland in Wilmington, North-Carolina.
But then today was again a day to get back on the ice. Warmup and on the ice to train for few hours. The main training for me today was 3x2 laps since after being away from the ice for four days made me feel bit rusty. Also still recovering. I have to admit now that we overdid it badly at the end of summer. Training too many times feeling bad and pushing against what my body told me. It takes a toll but well cannot stay and feel sorry for myself. Just have consistently take it easier now so that I will get my body back to accepting hard training and then get ready for the season.
The September also looks nice and empty with no bigger trips anywhere so I have a chance to just concentrate on taking it easy outside training and then hitting it hard on the ice. Still over a month to go before the trials and anyways the WC-trials will only be one race in the middle of others so stressing on these is not beneficial.
Vaihteeksi jos kirjottelis myös Suomeksi! Eli viikonlopun reissussa tuli ajettua noin 1600 kilometriä. Matkakohteina oli St.Charles jossa kävin katsomassa ehkä rajuinta yöelämää pikkukaupungissa kun sellaisessa Muhoksen kokoisessa kylässä oli pääkadulla 8 yökerhoa täynnä ihmisiä. Mutta aikasin sieltäkin lähin nukkumaan kun seuraavana päivänä kävin kattomassa New Yorkissa tapaamaa kaveria, joka opiskeli Columbiassa Missourissa, noin tunnin ajomatkan päässä St.Louisista Länteen. Siellä yks yö kattomassa pienen yliopistokaupungin arkea ja sieltä yhdeksi yöksi St.Louisiin katsomaan tosiaan videolla nähtyä suomalaisinsinöörin suunnittelemaa teräskaarta. Taas yksi iso kaupunki nähty. Samalla tuli otettua kosketus myös Mississippi-jokeen. Vähän erilainen suurkaupunki. Kaupunki oli jakaantunu pieniin naapurustoihin, ja yks naapurusto oli kyllä noin 6 korttelin mittanen keskusta mutta muuten noin ulkopuoliselle, joka ei ole aiemmin käynyt jätti vähän kylmäksi. Varmasti erilainen paikka myös silloin kun paikallinen baseball-joukkue St.Louis Cardinals pelaa!
Lähtiessä kävin katsomassa vielä Cahokia Moundseja, kaivauksien avulla löydetty vanha intiaanikylä. Paikassa oli jotain muinaisen tuntuista, näin siellä ensimmäisen peuran koko reissulla ja kävin vanhalla kylän päällikön kummulla. Sitten ajo kämpille ja tänään aamusta taas jäälle ko vapaapäivä töistä sen salli. Treenissä tänään kuusi kappaletta kaks kiekkasia noin 36 sekunnin vauhdilla eli ei nyt vielä päätä huimaa, mutta päivän tarkoituksenakin oli ottaa tuntumaa taas neljän jäältä poissaolopäivän jälkeen. Vielä kesän jäljiltä pientä heikkoutta havaittavissa, vaikka tänään noiden neljän lepopäivän jälkeen jalat lähetti jo aika mielenkiintosta signaalia ko räväytettiin eka kerran startteja tälle vuotta. Kovvaa!!
Vaan eipä siinä reilu pari viikkoa eka treeniskaboihin eli valvotaan kuntoa ja palautumista tarkkaan että sitte lokakuussa on mitä näyttää Berliinissä maailmancup-karsinnoissa. Syyskuu vaikuttaa mukavalta muutenkin jos vain malttaisi pysyä paikkakunnalla ja vain treenailla ilman isompia reissuja. Parin viikon päästä vois poiketa matolla vielä toteamassa treenikesän tulokset.
Palellaan!
- Jarmo
PS. pari kuvvaa vielä loppuun!
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
Fixed with video now: Video from the Arch!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)