And so it began. The 26th week of my internship in Oconomowoc, Wisconsin. As regularly up at 6 and starting to work by 7. Nine hours later the day is over and only four more left. It has been a long summer and it really feels that it is just ending now at the end of September. The weathers over here in Wisconsin have been quite fluctuating lately. You never know what to expect when you wake up in the morning. It may be cold 10 degrees Celsius and by noon it has gone up to 25. The temperature may take a turn to the opposite also. After finishing work I am going to visit my friend from home in Wilmington, North-Carolina for four days. After my trip on the next weekend I will race on both days Saturday and Sunday. Then, probably even before I realize it, it will be the last week before I return back to Europe. After over 7 months.
Training-wise everything is going really well. As my coach told me all along, the summer was a bitch, so that the winter training will be just a piece of cake. And so it feels, my body is back in shape and ready to suck in all the good training that I am able to make it go through. Last week was the first week that we ramped it up a bit, despite the three days of fever that I had. I had my first try on 400 m tempo lap and hard laps on both Saturday and Sunday. This week should be interesting taking into account that the flu has been crushed. Some good training with my new friends and it will be awesome to see Tucker Fredricks live on the ice. Soon I might even give you a video treat of my skating!
Until then, have a great week readers!
Sitten taas rakkaalla kotimaan kielellä suomeksi. Näin siis alkoi viimeinen 26:s työviikko. Perinteiseen tapaan kuudelta ylös ja seitsemäksi töihin ja yhdeksän tuntia myöhemmin päivä oli ohi ja neljä jäljellä. Kesä on ollut pitkä, mutta todella opettavainen ja pohjimmiltaan myös hauska. Hauska nyt siten että ei tästä voi mitään komediasarjaa kirjoittaa, mutta kevyen parodian ja osittain kesän fiilikset treenatessa täyttäisi varmasti myös mustankomedian tunnusmerkit. No joka tapauksessa kohta ollaan maaliviivalla tämän työharjoittelun osalta ja sen jälkeen pääsenkin katsomaan hyvää ystävääni kotikaupungista Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Itärannikolle neljän päivän reissu, ja sieltä kun saavun takaisin on edessä kaksi päiväiset treenikisat Milwaukeessa. Näiden skabojen jälkeen onkin sitten aika jo alkaa pakkailemaan laukkuja pikkuhiljaa ja valmistautua seuraavalla viikolla tapahtuvaan matkaan Milwaukee-Chicago-Berliini. Berliinissä majaillaan sitten seuraavat kolme viikkoa ja sinne saavuttuani on syksyn ensimmäinen kohokohta kun kisataan Suomen luistelijoiden kanssa maailman cup- karsinnat. Porukka kuulostaa, kuten aina, olevan kovassa kunnossa, joten odotan todella innoissani noita kisoja.
Luistelun puolesta elämä sujuu hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen kovan jäätreenin viikko vauhtien suhteen. Tähän asti on keskitytty saamaan tekniikka kasaan ja tuomaan se kaikki voima ja fysiikka mitä kesän aikana luotiin jäälle. Nyt kun luistelu alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa on aika tuoda siihen lisää vauhtia. Noin kuukausi aikaa joten vielä hyvin ehditään kaivaa kaikki räjähtävyys miehestä pihalle. Viime viikolla oli kiva pystyä luistelemaan kovaa huolimatta siitä että olin kuumeessa kolme päivää, mutta yhdellä lepopäivällä selvittiin siitäkin. Itellä on viime vuosina flunssat vaihtunu aftoihin kurkussa jotka nostaa lämpöä mutta ei aiheuta tukkoisuutta, joten oireet häviää huomattavasti nopeammin kuin jos kroppa vetäisi kolmeksi päiväksi pään täyteen räkää. Tästä viikosta pitäisi tulla hyvä kun päästään taas maailmanmestarin peesiin ja jännityksellä odotan myös jenkkien maajoukkueen näkemistä jäällä.
Palataan taas lähempänä loppuviikkoa toivon mukaan ja ajattelin että kohta uskallan laittaa jopa videota siitä miltä luistelu tällä hetkellä näyttää tänne. Sitä odotellessa mukavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!
Kylmenevästä Wisconsinista kiittää ja kuittaa,
Jarmo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti