Concluding my blog//Paketointi

Hello,

First in English and then in Finnish.

This will probably be the last update for this blog. The reason for that is, that at least for now my skating career is over. I graduated in December and two weeks ago I received information that I got a job. This job will first take me to Stockholm, Sweden for one year and then after another year in Espoo, I will start working in the company here in Helsinki area.

With no regrets I can say that I skated as long as I enjoyed it. After the struggle last winter and lack of progression during the last two years it just did not feel the same. It is a sum of many things of course but now it is time for me to move my sight to other dreams. I still workout and I see now that I finally can train as much as I can and want without the need to worry about being in racing condition. I have always been a work horse as it can be found from the previous posts. So now I can do what I enjoy and increase my physique as much as possible.

For all the friends I made along the way, I thank you. Hope to meet you again and until that stay in touch!

The reason to conclude this blog with this post is the fact that when someone finds this blog and begins to read it, they can determine that this was an adventure that is continuing outside of this blog.

With smiles and open heart I'm looking forward to all the adventures ahead!

Sincerely,
Jarmo


Moi,

Ajattelin paketoida vielä tämän blogin loppuun ihan vain siksi että netissä näkee paljon keskeneräisiä blogeja ja halusin itse että jos ja kun joku löytää tämän, niin tietää että tämä seikkailu jatkuu, mutta luistelun osalta se on päättynyt.

Voin ilolla todeta että valmistuttuani joulukuussa olen nyt saanut töitä. Tämä työ vie minut ensin vuodeksi Tukholmaan. Sen jälkeen on vielä toinen koulutusvuosi Espoossa, jonka jälkeen työllistyn yritykseen. Näin ollen pikaluistelu-ura on ainakin näiltä osin päättynyt. Ja sen toteaminen tässä vaiheessa tuntuu hyvältä. Matka oli mahtava, täynnä ystäviä ja kokemuksia, ja jatkoin sitä niin pitkään kuin se tuntui hyvältä. Nyt voin hymyssä suin todeta että ompa kiva siirtää katse kohti uusia unelmia. Maailmanmestaruuksia tai muita ei tullut, mutta voin kertoa että kaikkeni tein siihen viime kevääseen asti. Sen jälkeen koko homma on ollut enemmän tai vähemmän arpomista.

Nyt kun huippu-urheilu-ura on varsinaisesti loppunut olen huomannut että saan tehdä juuri sitä mistä olen aina nauttinut eniten - treenata ilman että täytyy miettiä onko kroppa kisakunnossa vai ei.

Hymyille, katse kirkkaana ja sydän avoinna jatkan rohkeasti eteenpäin kohti tulevia haasteita, ja motto on sama kuin tähänkin asti "Tee töitä niin kovasti, että kaikki näyttää sujuvan itsestään."

Pikaluisteluterveisin,
Jarmo

When the air gets cold, the heart begins to feel warm

To begin with, do a favor for me. Put on The Black Keys song called In Our Prime when you start reading this, if possible of course. When writing for other people the best stories are usually created by writing to yourself, then it just depends on other people if they find it interesting.

To begin with an official congratulation to Lastu my sponsor for being awarded the Designer deed of the year 2014 in Finland!

I just visited Helsinki airport to drop some people off, and came up with something that I could write. This summer I was selected back to Finnish category A which offers me some support for the skating season. Even little is better than nothing and of course everything is based on your results so I am really glad of this nomination after really sucky last season. The whole team is traveling to Berlin today for their first ice camp of the season. As I was able to get myself a place to write my bachelor's thesis I'm going to sit this Fall season out on international camps and races. So no worries if my name is not on the lists until December!

As everyone who has read my blog knows, the whole last year was a big bustle in my hedgerow. Now everything has calmed down. In August I started craving for pain. As bad as it sounds I mean pain in my muscles and the feeling of fatigue aching my body. As in some great war movie it said "learn to treat pain as your friend. It tells you that you're not dead yet". So I started training more and more. And now I'm again back into roll of this for real, a bit late for the Autumn, but that's OK as I'm busy with graduating.

Recovering from over training another thing I noticed just last week is that I have to again eat every two to three hours and I usually wake up because I'm so hungry. I know some athletes gone through over training took over a year to recover but my body seems to normalize in one year after stopping "wrong" training.

Getting a new tattoo today, doing some writing and of course doing what feels good - training, getting tired, refueling and repeating the whole thing again. But good luck for all my friends starting the skating season and see you from December on!

PS. always write when you feel that you gotta go. They studied that you use better determination when you're in a hurry.

Keep on rocking like I did last spring on off-season!

Sunday - Funday! Skimboarding, Liirtolautailua

Hello again,

So on a Sunday after my two night shifts I certainly do not feel like working out. So I have to come up with something else. Today I was invited by my friend who manufactures skimboards and is a founder of the company http://www.uittoboards.com/ to try them out at a beach by sea East of Helsinki.

Here are three videos of me skimboarding. The sport is similar to surfing as it is done with a board and the board is used for sliding on the water surface. The board is smaller so it does not float your whole weight but using the surface tension one is able to slide on the surface if you have enough speed. That is the reason why I am running before jumping on the board. I did a bit over one and half hour session running and sliding. Doing something where you have to be creative with your body to learn a new sport, and especially if it is done outside in the nature, is something I feel like doing even if I'm too tired to actually go for a jog or hit the weights.

Movement is what produces improvement and progresses one, and it is even better if you are having fun doing it. This exercise improves balance, mobility and core strength on top of being loads of fun.

Enjoy the videos and have a great next week! Here in Finland we will be celebrating the mid-summer festival and since I'm working on Saturday when the festivities take place I go to our summer cottage for few days starting tomorrow. Enjoying the countryside and being away from the city is what keeps one healthy.

This is how I roll, but no animal print pants and in control

As I promised in the earlier blog post here is a video of the stair jumps that I've been doing. Looking slightly stiff still after Monday's leg workout. I'm not getting all the explosiveness while landing on one foot and then springing up to the other. I guess I was feeling strong as I was able to maintain a good rhythm until the end. So enjoy. As always with speed skating imitations the rhythm and explosiveness and effortless movement are the key elements to skating effectively.

Sama suomeksi eli tässä Malminkartanon jätemäen portaista nyt videota siitä miten niitä portaita hypitään. Pikkuisen tuosta on havaittavissa jäykkyyttä vielä maanantaina jalkapunttitreenin jälkeen. En saa kunnon joustoa aikaiseksi hypyn laskeutumisen jälkeen jonka kuuluisi ladata voimaa seuraavaa hyppyä varten jolloin se jousenomaisesti lennähtäisi oikealla rytmillä uudelle jalalle. Ilmeisesti fiilis oli kuitenkin suhteellisen vahva kun sain pidettyä rytmin hyvänä loppuun saakka. Kuten aina pikaluisteluimitaatioissa niin tässäkin tärkeimpinä elementteinä ovat rytmi, räjähtävyys sekä liikkeen vaivaton tekeminen.

Enjoy and wait for a video next week from the hill sprints!

Hill sprints and jumps!

Wow I have been on the hill two days in a row! First jumping stairs from skating position 250 steps and 9 reps with small recovery really takes a lot out of your legs if you do it the right way (posting a video later). And then today super hard 8 second explosive hill sprints with my friend! I wanted to post this video we took yesterday with my skater friend Jopi after our stair workout of me making coffee with this insanely good and versatile coffee maker called Aeropress. So enjoy the video and me telling a bit about what the heck I am doing. Have fun and enjoy each day!

Eli ihan hauskaa videota kuvailtiin tuossa toissapäivänä porrastreenin jälkeen. 9 settiä Malminkartanon 1. tasanteelle luisteluloikkia ja tänään päälle 8 sekunnin räjähtäviä mäkivetoja jyrkkään ylämäkeen. Eilinen harjoitus meni lihaksille ja hermotukselle kun jalkoihin saatiin mukava tärinä ja tänään höykytettiin sitten hapenottopuolta ihan ultimaattisesti maksimivedoilla. Nautitaan myös tästä sateesta kesän kynnyksellä koska se helpottaa allergikkojen elämää ja auringosta ja lämmöstä taas kun sitä tulee! Jami kuittaa.

I have come this far. to keep on going. Tästä on hyvä jatkaa, ja muistaa opitut kokemukset.

As always first English then Finnish version.

So after last extremely emotional blog post I received messages from several friends showing their support. And that really helped. It helped me see all the extraordinary people I have met during my short life so far. They were also able to present me with different perspectives, they helped me take into account more details than one person can possibly see. Especially when feeling as emotional as I was.

So lately I have taken time off from speed skating. I have also trained, a lot. Three workouts a day is not a rare thing even though we are just in May but I take more days off when I feel like not working out. I have done different things and sports that I have not given so much time before. Skateboarding six times a week so that now I have had to let it go for few days as my "kicking" legs Achilles heel got sore and I don't want any inflammations on it. Alongside I have kept up speed skating workouts. Inlining few times a week, doing dryskating, lower body weight programs. So all in all I am still staying in shape. I also moved to another rent apartment on my own so I can have some privacy and especially now as I start working on my summer job I don't have to think about other people when I wish to make food at midnight. My working shift will be from 10:30pm(22:30) until 10:30am(10:30) on Friday and Saturday evenings so I have to adjust my sleeping pattern during the week days so that I go to bed at approximately two in the night and wake up at eleven. On top off these things I have allowed myself to enjoy the company of other people more even if it requires me to go to bed late. Two weeks ago I went to my first rap gig when an American quartet Cunninlynguists visited Helsinki.

All in all I have taken a new perspective to my sports. I wish to enjoy it. Be able to feel the flow, the hunger to do MORE, to LOVE what I am doing. I have accepted the fact that Olympic medals and world championships won't give me what I want. Those things are external factors in sports without any real value Inside. Unless you value it by yourself hard enough to work for it. I work to become better in sports for the love of that sport. And that's what it is for most great athletes. Sometimes it's just hard to lose focus. So on top of skateboarding, weights for both lower and upper body, snowboarding, I am about to take on swimming and pilates maybe even some bouldering(short wall technical climbing), all of those sports aim at making my body work more efficiently for myself. I may go on after training in speed skating for the summer and race winter after I first get some ice under my feet in Finland and then travel abroad to race or I may not. The main thing here is that I will continue to stay in shape and keep on working and success shall follow whatever I decide to take up to with my heart hundred percent behind it.

After writing this post I am about to head to gym and kick my ass with a hard three hour upper body workout!


Eli se suomenkielinen versio tähän perään.

Viime kertaisen melko tunteellisen päivityksen jälkeen sain useita yhteydenottoja ystäviltä. Ystävien viestit auttoivat minua näkemään kuinka paljon ainutlaatuisia ihmisiä olen saanut ympärilleni tämän lyhyen elämän aikana. Niiden viestien sisältä antoi minulle paljon näkökulmia omien pohdintojeni oheen siitä miten jatkaa, ja mitä tehdä. Ne antoivat voimaa heikolla hetkellä.

Viime viikot olenkin sitten ottanut etäisyyttä luisteluun, mutta uuteen vuokra kämppään muuttaessa pikaluistimet muuttivat mukana joten vielä ei ole naulattu hokkareita naulaan, ne on visusti piilossa kaapin perällä vielä tällä hetkellä. Olen ottanut etäisyyttä luisteluun ja antanut ajatuksille aikaa. Olen myös jakanut aikaani muille ihmisille ja ajan viettämiseen heidän kanssaan vaikka se tarkoittaisi myöhään valvomista toisinaan. Sen lisäksi olen skeitannut paljon enemmän kuin ikinä, niin paljon että nyt on täytynyt ottaa taukoa kun akillesjänne kipeytyi sen verran että särkee istuessa, enkä tahdo siihen tulehdusta mikä pakottaisi pidempään taukoon. Sen lisäksi olen pumpannut yläkroppaan lihasta aivan uudella tavalla. Ohessa olen myös ylläpitänyt pikaluistelutreenejä. Rullaluistelua pari kertaa viikossa, kuivaluistelua ja jalkapunttia on tullut tehtyä jotta fysiikka pysyy yllä. Olen siis ottanut "taukoa urheilusta", mikä on toteutunut jopa niin hyvin että kolme treeniä päivässä ei ole mikään ihmeellinen juttu. Urheiluaddikti, mikä urheiluaddikti. Kunhan se on mukavaa. Pääasiana mielessä on ollut että treenaamisen pitää olla kivaa ja sen kautta olen huomannut että kun on mukavaa niin sitä mukavaa tekee mieli tehdä niin paljon että seuraavana päivänä sängystä nouseminen ja ensimmäiset kävelyaskeleet tuntuu tuskalliselta. Kun on joskus treenannut kovaa ja tehnyt kovia tehoja, niin ei siinä mitkään kuntoilu toistomäärät anna minkäänlaista tyydytystä, ainakaan vielä tässä iässä. Yksityisyys ja yksin asuminen ovat myös tarjonneet mahdollisuuden rentoutua entistä paremmin, varsinkin nyt kun käännän unirytmiä viikonlopun 22:30-10:45 yövuoroa varten ruuan tekeminen puoliltaöin ei ole mikään ihme ja siihen aikaan ihmiset yleensä nukkuvat! Saati sitten tämän hetkinen nukkumaanmenoaika kahdelta yöllä ja herääminen vasta yhdeltätoista onnistuvat paljon helpommin kun kämpässä muut eivät herää aiemmin kolistelemaan.

Toisin sanoen olen nauttinut ja ruokkinut niitä tuntemuksia kun harjoittelua haluaa tehdä Enemmän ja Kovempaa. Kun aamulla heräämisen jälkeen kroppaan ilmestyy levottomuus ja energia joka sanoo että "nyt liikkeelle". Rakasta sitä mitä teet ei ole ollenkaan väärä kuvaus harjoittelusta. Sen tunteen menettäminen on oiva esimerkki siitä miten elämässä meistä ulkopuoliset asiat, joko yleisten toimintatapojen seurauksena tai omasta tyhmyydestämme niin kuin minun kohdallani viime kesänä, saattaa tuhota vuosien työn ja vahingoittaa meitä. Aiempien lajien pohjalta aion tälle kesälle lisätä harjoitteluun vielä uintia, pilatesta sekä mahdollisesti boulderointia. Näiden kaikkien pohjalla tarkoitus opettaa kroppaa toimimaan tehokkaammin minun hyväkseni. Laji voi olla pikaluistelu tai painonnosto, mutta kropan pitää toimia MINUN ehdoillani. Minä en ole pikaluistelu, siksi en voi ajatella vain sitä harjoitellessani, se on laji jota saatan halutessani tehdä koska kroppani toimii sitä tehdessä hyvin. Saatan siis kilpailla ensi talvena tai en, mutta sen voin luvata että olen kunnossa kilpailemaan kun sen aika tulee. Haasteet ovat enemmän rahallisia. Laittaako pari tuhatta euroa pikaluisteluun vai lähteäkö Indonesiaan surffaamaan puoleksi vuodeksi, niin no, kuten joskus olen todennut elämä on valintoja ja tämän elämän aikana kannattaa tehdä niitä valintoja, jotka tuovat enemmän sisäistä tyydytystä ja hyvän olon tunnetta.

Seuraavaksi lähden tuonne Kisahallin kuntosalille rääkkäämään itseäni parin-kolmen tunnin yläkropan punttitreenillä, näin kuluu minun taukoni urheilusta.

Hyvää kesänalkua kaikille! Koivun siitepölyn samentamasta ilmasta huolimatta pidetään mieli kirkkaan ja hymy naamalla.

This is also part of sports.

As I sat down at school to write this post while waiting for a class to start, one of the last classes of my whole college studies, I am feeling sad. Restless. Suffocated. And it feels hard to breathe. Always when I come up with a good topic to write a blog the text just bursts into my mind and I can see it progress before it even hits the paper. I am hoping this post will help ease how I feel. It might seem dramatic but let it give you an insight what might go on in my head, and possibly in each athletes head when they have the same thoughts as I.

To be honest to myself. For the first time in a while I am considering of quitting my sports career with speed skating. As it might not sound so bad I feel terrible. Suddenly seeing how deeply being an athlete makes me... me. And how all that could be gone. Do I disappear at the same time? Just stop existing as a person, if I stop existing as an athlete? It is a scary picture. Do I really not have anything else in my life rather than sports? Is it really that I do not have it in me to reach the dreams that I have worked for eights years... eleven months of each year. Sacrifice after another, friendships, opportunities like I wrote in my last post almost two months back. All those thousands of training hours. All that, for nothing? Definitely not as there are people that I have met through sports. Experiences that would have never come to me if I would not have been an athlete. In a way it is the journey, not the destination, but know seeing that I might never reach my destination feels like dying when trying to climb a mountain.

I have made mistakes during my sports career. And it seems that I am just about a witness another one. I feel like falling into a black hole. I have nothing else that would characterize my personality as strongly as being a sportsman. I have nothing else in my life but sports, despite going to college but I do not have any friends from here cause I have always been training and not spending time with people from my school. In Helsinki I am living in a shared apartment with two other students. Lately I have hated it more than anything. Sharing your life, not having much privacy. It pretty much is like being on a training camp all the time. The only space you have is your own bed, in a room, where there is hardly space to turn around because the whole fucking room is stuffed with all the sports gear that you own. Constantly trying to make sure you do not disturb other people with your life. It is not living.  Last night I was not even able to sleep at my apartment after I felt like someone squeezing the air out of me when I came back in the evening. I have no girlfriend. Last time I was with these thoughts way back before I took the chance to move down to Helsinki and continue speed skating with a new coach I had by my side probably one of the most remarkable persons I have ever met. And probably will ever meet. But that person is gone now. Gone with her own dreams. I know my friends will read this, and you will be there by my side when I cry for help like this. But during the last few months, I have felt like being alone with all my thoughts in my head.

Each summer I work my ass off and choose not to hang out at the beach on a good weather but go training when other people have fun. And then during the Winter months I spend all that money on skating trying to spare all the money I can so I can make trip abroad to train in good training conditions and become better, and during the last few years come up with...nothing in terms of results and achievements. During the last four years I have used approximately 30000$ on speed skating, most of it earned by my own hard work and sweat. The Finnish association has had almost no part in that. Then one thinks on top of managing school on time with other people that I should be successful at sports. But because of sports I will not graduate with my class mates at the same time. I had to give in during the last six months. So lately I have been thinking is this really worth it if it only makes me sad. I only have one life to live, right here and now.

So I feel I am facing this challenge all alone. And the walls are crumbling by my side. I do not know how much of these feelings can be connected to last summer. If I actually had a some sort of breakdown because of being pushed over the limit. Still, I am scared for myself...

I will update more when I get some more time off from training. Right now even thinking about going for another summer of pain makes me sick.

Regards,
Jarmo

ps. as every man is eventually alone with their challenges, every man wins those challenges by themselves and grows stronger from those experiences.

I wanted attach this one chapter from the Bible at the end, for even if you do not believe in God. These texts still present a way, men should follow more in their lives in my opinion.

1 Corinthians 1

13 If I speak in the tongues of men or of angels, but do not have love, I am only a resounding gong or a clanging cymbal. If I have the gift of prophecy and can fathom all mysteries and all knowledge, and if I have a faith that can move mountains, but do not have love, I am nothing. If I give all I possess to the poor and give over my body to hardship that I may boast, but do not have love, I gain nothing.

Love is patient, love is kind. It does not envy, it does not boast, it is not proud. It does not dishonor others, it is not self-seeking, it is not easily angered, it keeps no record of wrongs. Love does not delight in evil but rejoices with the truth. It always protects, always trusts, always hopes, always perseveres.
Love never fails. But where there are prophecies, they will cease; where there are tongues, they will be stilled; where there is knowledge, it will pass away. For we know in part and we prophesy in part, but when completeness comes, what is in part disappears. When I was a child, I talked like a child, I thought like a child, I reasoned like a child. When I became a man, I put the ways of childhood behind me. For now we see only a reflection as in a mirror; then we shall see face to face. Now I know in part; then I shall know fully, even as I am fully known. And now these three remain: faith, hope and love. But the greatest of these is love.

I certainly hope I have not lost that love.

One more race left of the season 2013-2014/ Vielä kerran 2013-2014!

First in English. Alempana ouluksi.

One more race left. I'm back in Milwaukee for the American cup finals which I raced last year in Salt Lake City. This year though I will not continue my North-American trip to Calgary as usually for the last two seasons I have finished my season there, but this season has not given me any promise of making anything worth my money to travel there. So instead I came to Milwaukee to see all my friends, each and every one of them being remarkable people who have made an impact on my last year and truly made it a whole lot better than what I could have ever been.

But so while I'm writing this blog I'm staying at a friend's house with four women. Yeah you got that right, Four women. And there is also a fifth one staying at the house during the races from Salt Lake City. Me being a true gentleman and the girls being really nice, everything has gone well and I could not be more thankful for my friend Danielle for allowing me to stay here.

Then to the interesting part. None of you saw me at the Winter games. Honestly I was not even close. Physically you never know, but my skating has not improved much this season if you look at the times. My technique on the other hand is way better, but I will spare you from all the detail involving speed skating technique.

I'm listening to a band called Wintersun from Finland at the moment and their song Sons of winter and Stars. Almost like a song made for me as I love the Finnish nature in winter time more than anything else in the world. And as a man grown under the Northern sky and stars this song reaches the melancholy that living in Finland is mostly about. The important part of this song is a verse that goes like this "I sacrifice everything just for one moment, I'll throw away everything that matters to me the most" ...And in a way I find that to fit the life of an athlete. Making a way to your goals is a long process. It includes many different sort of challenges on the way to wherever you wish to get yourself. And one thing that is true about those challenges is that they require you to make choices. You may call them choices but a lot of times it also feels like you are sacrificing something else for those choices. A night out with friends, an event you would really wish to go to, a movie that is running around midnight when you have to get up to an early workout. These are just examples of those sacrifices that athletes make each and every day. And afterwards they don't even usually feel like sacrifices for the experiences that come with sport for an athlete are not comparable to anything else. You can challenge yourself with this kind of life style just by trying to maintain a steady sleeping rhythm for a month. Wake up at seven, go to bed by ten/22:30. Even on the weekends, go to bed by eleven latest and wake up by nine. If you can do this without any difficulty, that's good. And remember you have to stick with this rhythm no matter what, your improvement depends on it! Then think that if it produces you stress, you actually have to keep it going for years and years. As I said it is a life style more than anything else, but the social needs are still the same as for a regular person.

So that's about that, I still enjoy making those sacrifices. But now I feel that I'm direly in need for some rest. Five weeks off, probably doing some yoga and then back to work! Next summer is going to be extremely interesting to get all this muscle under control to do some good times next Fall!

Joten jos mennään Suameksi niin kausihan lähestyy loppua. Olen Milwaukeessa ja huomenna lähtee viimeinen päivä American cupin finaaleja. Kilpailu, jonka luistelin vuosi sitten Salt Lake Cityssä. Putki ei kulkenut silloin juurikaan kovempaa maailman nopeimmalla jäällä kuin nyt täällä merenpinnan tasolla hitaammalla jäällä joten voitaisiin jopa puhua edistyksestä, mutta ei nyt kuitenkaan lähdetä liioittelemaan!

Tätä blogia kirjoittaessani olen kaverin kämpillä ja asun neljän naisen kanssa. Jep juurikin näin. Tosiasiassa niitä naisia asuu tällä hetkellä samassa neliössä viisi. Yksi tosin vain kilpailuiden ajan. Todella mahtavaa että olen pystynyt matkallani majoittumaan amerikkalaisten ystävieni luona. Yksi neuvo vain kaikille sohvanvaltaajille, yhden sohvan kulutuspinta kestää keskimäärin neljä päivää, sen jälkeen usean majoittajan otsassa oleva ryppy alkaa uhkaavasti syventyä. Koska olen herrasmies ja minulla on todella hyvä pidättelykyky, olemme onnistuneet tulemaan sulassa sovussa toimeen asuessani tyttöjen sohvalla.

Sitten siihen mielenkiintoiseen osioon. Talviolympialaiset ovat ohi ja minulle seuraava mahdollisuus tarjoutuu kolmen vuoden päästä tästä. Tällä kertaa jäin todella kauas tavoitteestani. Johtuen liiasta harjoittelusta lähes koko kausi on ollut melkoista tervan juontia. Lukuunottamatta muutamia loistavia treenejä ja huolimatta sitä että harjoittelua on kevennetty ei miehestä edelleenkään muka löydy tehoja tuhannen metrin rypistyksessä kuin kuuteensataan viiteenkymmeneenviiteen metriin saakka. Joka tapauksessa tekniikka on mennyt paljon eteenpäin, mies on vahva kuin härkä ja kestävä kuin ravihevonen, mutta luistelussa kun ei ole kyse, ei pellon kyntämisestä, kuin ei myöskään kauramoottorina toimimisesta.

Vähän halusin nillittää, tai oikeastaan tuoda ilmi sitä haastetta, jonka olen tänä vuonna kokenut suurimmaksi. Urheilu kun ei ole nyt tarjonnut niitä riemunkiljahduksia ja hienoja elämyksiä, mitä sen yleensä tulisi tuoda. Joten katse ja mielenkiinto on vaellellut myös niihin muihin elämän osa-alueisiin. Mihin tämä perustuu? Pitkälti siihen että kurinalainen harjoittelu vaatii uhrauksia. Tai positiivisemmassa valosa niitä voisi paremminkin kutsua valinnoiksi. Valintoja vaaditaan kun kaverit tahtovat lähteä rilluttelemaan, telekkarista olisi tulosa hyvä elokuva puolen yön jäläkeen tai jos kisakaudella joku esimerkiksi musiikkikonsertti sattuu juuri samalle viikonlopulle kuin tärkeä harjoitus tai kilpailut. Nämä valinnat eivät usein tunnu uhrauksilta, koska urheilun tuomat kokemukset ovat usein sellaisia ettei niitä pysty korvaamaan millään muulla. Näin ei kuitenkaan ole sillon kun homma ei toimi, silloin tehdään sitä matkaa, joka jää suurelta yleisöltä näkemättä. Urheilussa jos jossain asiassa sanonta "matka on tarkoitus, ei määränpää" pitää täysin paikkansa. Jopa se olympiakullan voittaminen ja siellä korkeimmalla palkintopallilla seisominen mitataan minuuteissa, ei tunneissa, saati vuosissa, joita sinne pääseminen vaatii. Tähän ajatukseen minut on herättäny yhden suosikkiyhtyeeni kappale, jonka nimi käännettynä suomeksi on Talven ja Tähden pojat. Siinä on säkeistö jonka käännös menee kutakuinkin näin "Uhraan kaiken vain yhden hetken tähden, ja luovun kaikesta siitä mikä merkitsee minulle kaikkein eniten" ja tiettynä hetkinä urheilu on juuri sitä.

Ihmiset, jotka ympäröivät minua ovat minulle tärkeintä ja suurin osa sitä matkaa, jota taivallan sekä urheilussa että elämässä. Mutta urheilun takia joudun välillä, tai oikeastaan melko usein, laiminlyömään näitä ystävyyssuhteita. Ihmiset ymmärtävät, koska tottuvat siihen alusta asti, että urheilu tulee ensin. Mutta silti... No se siitä asiasta. Minusta tuntuu siltä että vastoinkäymisistä huolimatta virtaa ja tahtoa riittää vielä tekemään niitä valintoja urheilun eteen hyvinkin seuraavat neljä vuotta joten "eteenpäin sano mummo lumessa!"

Huomenna kilpailen vielä tuhat metriä ja toivon että tällä kertaa kykenen luistelemaan edes 800 metriä hyvää luistelua. Eilen luistelin hienon kuusisataa metriä pitkän tuhannen metrin luistelun, mennään huomenna edes kymmenen metriä pidemmälle. Se on kehitystä kuitenkin ja aikakin varmasti paranisi.

Pistän tuossa hieman syvällisempää analyysiä kaudesta kunhan pääsen kotiutumaan reissusta kotiin. Edessä on viiden viikon lepäämisen jälkeen todella mielenkiintoinen vuosi, eikä minulla itsellänikään vielä ole hajuakaan mitä se tuo tullessaan. Elämä on lopulta mahtavaa, vaikka välillä v-käyrä ampaisee katosta läpi niin että rytinä käy, mutta sitä ei suotta estele vaan sanoo miten asiat ovat niin jo seuraavan pilven takaa paistaa aurinko, kiitos ja näkemiin!

- Jarmo

Home for Christmas

The last month has been really busy with school and this week Wednesday I did the best workout after leaving Milwaukee. I will give a small brief about what I have been doing during the last month.

• School: now after this autumn I have 212 credit points from the 240 points that is required to graduate as a Bachelor of Electronics
• Sport: Training only every other day, and even then if I have been feeling tired I have taken a day off. This has resulted in a lot more effective training sessions. My workouts have also been shorter to keep them more effective and explosive. I am a sprinter after all so training for more than an hour is not a necessity. What I have found through these shorter workouts that I have become more explosive and more effective on everything I do. I'm not worn out all the time and I can actually feel good after the workout, even though tired of course.
• Friends: you never have too many and I am lucky to be surrounded by many great people here at home. Also it has been awesome to talk with the friends I made in America and hear how their lives have been since I left.

Now I am at home with my family for few days and right on 25th I will leave back to Helsinki and then on 26th we are going to Inzell to race just before New Year and then come back on 31st to celebrate the year 2013.

Merry Christmas and Happy New Year! Also I wish from the bottom of my heart luck to all American racing in Salt Lake City for the spots in the Olympic team. Make your dreams come true!

Samma på finnska. Eli viimeisin kuukausi on ollut tosi kiireistä koulussa ja muutenkin elämän järjestelyssä kaikin puolin. Pitkä aika ulkomailla tarjosi mahdollisuuden unohtaa kaikki vanhat rutiinit ja toisaalta nyt tunnustella minkälaiset rutiinit näin jatkossa tuntuvat hyviltä. Mutta lyhyt kuvaus siitä miten viimeinen kuukausi on kulunut.

• Koulu: nyt joulun jälkeen minulla on kasassa 212 opintopistettä niistä 240, jotka vaaditaan sähköinsinööriksi valmistumiseen. Keväällä tarkoitus on istua vielä 12 pisteen edestä kursseja ja sitten etsiä lopputyöpaikka Maaliskuusta alkaen ja saada inssityö puskettua ulos niin että valmistuminen Toukokuussa olisi varmaa.
•  Urheilu: olen harjoitellut vain joka toinen päivä. Ja silti jos olo on ollut väsynyt, niin olen jättänyt treenin tekemättä ja korvannut sen venyttelyllä tai puhtaalla levolla. Tunnen että alan saamaan enemmän tehoja irti treeneissä. Olen nopeampi ja vahvempi, enkä vain jatkuvasti väsynyt. Alan myös nauttimaan urheilusta ja treenaamisesta taas. Kovan rykimisen jälkeen tahtoo olla pieni pelko siitä ettei viitsi vetää itseä ihan piippuun, koska ei luota siihen että sitä kuitenkaan jaksaisi. Tällä viikolla sain kuitenkin tehtyä kahden luistelijakaverin kanssa ensimmäisen oikeasti kovan treenin sitten Amerikasta lähtemisen. Ja kyllähän se tuntui hyvältä ja nostatti fiilistä kun tuntee että hommat on kehittynyt, sekä teknisesti että fyysisesti.
• Ystävät ja ihmiset: olen onnekas että olen päässyt tapaamaan niin paljon hyviä ihmisiä elämäni varrella ja saanut olla ystävien ympäröimä Suomeen paluun jälkeen. He ovat auttaneet paljon Amerikan reissusta toipumisessa urheilun kannalta fyysisesti ja henkisesti, sekä kertoneet mitä kaikkea täällä on tapahtunut sillä aikaa kun olin poissa. On myös ollut mahtavaa puhua kaikkien Amerikassa saatujen kavereiden kanssa ja pysyä kärryillä siitä miten heidän elämänsä ovat sujuneet lähtöni jälkeen.

 Nyt olen juuri lähdössä isän kanssa joulukuusen hakuun. Saan viettää joulun Oulussa kotona vanhempien luona ja lähden 25. päivä takaisin kohti Etelää, sillä 26. päivä otamme parin luistelijan kanssa suunnaksi Saksan Inzellin ja kisaamme siellä ennen uutta vuotta. Tulemma sitten takaisin juuri uudeksi vuodeksi.

Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta 2014!

Sincerely,
Kaikkea hyvää,

Jami

Two weeks since, gradually building back up

It has been two weeks since my last blog update. And that is a good thing. I took a week completely off not thinking about speed skating or any other sport at all and now I have been feeling refreshed to start working again and making my way up. Training feels good again after relaxing for a while.

Thanks for all the support! We just got ice here in Helsinki but they are still working and replacing some old lights above the ice arena and next time we shall have a training session is next weekend.