A blog update finally, not pretty.

First in English, second in Finnish.

As it is I'm in Seinäjoki, at the local 400 meter artificial outdoor track. And I'm feeling sad. Probably more than ever during my career of this sport. The Finnish skating season began and simply put it wasn't anything good looking at my performance. Same thing as for all the races in Berlin, which is one of the reasons why I haven't updated anything for a month. I've lost my passion for this sport, at least for now. And it has been like that ever since our "qualifiers". Skating far from your PB's and now outside skating 40,79 and 1.27, doesn't really spark my enthusiasm positively. My feelings towards skating lately have been more like the feelings in a relationship that is only waiting for the final conclusion. A break-up. Neither wishes to speak about it but also neither enjoys the situation at all and it only slows down the progress of both individuals.

Most of these feelings have been caused by the fighting and struggling of the past summer. Making myself work harder for the whole six months of the year. Being pushed day by day, by day over my human limit. And for what? This? Not even being able to perform evenly compared to last season outdoors. That thought is a crushing one. The whole concept that the win or the best result really does not come for the one who works the hardest but for Him who works the smartest. And ain't that a fact. Unless your building a house. Or even then you might save your strength by building it from trees instead of digging a cave into stone by hand.

Nonetheless I need a break. I almost burst into tears of the hopelessness of trying to do good, just by thinking about skating tomorrow. It won't happen tomorrow. You can't null being an idiot after working too hard for six months completely disregarding what your body is trying to tell you. Take heed, you will pay for your own mistakes. Hopefully I only have to pay for this Fall and then I'm good. And never again shall I repeat the same mistakes.

So what am I planning to do to get myself back up and running?

I'm gonna forget the whole damn god-forsaken sport for a week. See if I feel like doing something like it after that. The passion's there somewhere. I've just pushed it beyond my reach by working too much and too hard. Like the old wisdom goes "All work and no play makes Jack a dull boy" and that is what has happened to me. When you see an athlete who is doing well it is easy to see that they enjoy it. Well what is the reason that you rarely see athletes who don't enjoy their sport? Well, they don't do well enough to perform. Get back to you my readers after some time. Goodbye for now.

Sitten suomeksi, eli käytännössä. Tällä hetkellä luistelu ei nappaa tasan tippaakaan. Kotimainen kilpailukausi alkoi justiinsa ja olen noin sekunnin ennätyksistä 500 metrillä ja tonnilla olen luistellut yhtä lujaa 6 vuotta sitten. No mikäs tässä sitten on hätänä kun kuntoa on niin maan paljon ja voimaa on tullut jalkoihin sen verran että vaaka näyttää yli neljä kiloa enemmän aamupainoa kuin vuosi sitten samaan aikaan. Oisko se vielä väsymystä kesältä. Kyllä se syö aika tavattomasti miestä kun koko kesän painat päivästä toiseen, tappelet sitä fiilistä vastaan joka käskee hellittämään ja luulet että vieressä on ihmisiä jotka on oikeassa sen suhteen että lisää vaan. No eipä se niin ole. Ja se kyllä palakittee sen jäläkeen kun olet puoli vuotta tehny hommia kovempaa kuin ikinä ja tulos on tämä. mitäs palkkaa siitä saa? Niin no, varsinkin kun Suomessa ei paljon marginaalilajeja tueta niin tyhjän pankkitilin. Meillä kotimaassa tätä tehdään hyvän mielen takia, sekä sen takia että pääsisi jonain päivänä näyttämään että Meidän maassa on parempia luistelijoita kuin muualla! Tällä hetkellä on usko omaan itseen niin hukassa että seuraavaksi lähden hakemaan sitä unohtamalla koko tuhannen pikaluistelun, kunhan saan huomisen kisapäivän poia alta, katsotaan sitten josko taas kiinnostusta alkaisi löytymään. Nyt on tälle vuodelle painettu riittävästi väkisin, ja on oltu henkisesti vahvoja ja tehty niitä töitä kovasti. Minulla on tällä hetkellä puolessa välissä kautta kasassa enemmän treenitunteja kuin viime vuonna yhteensä! Etsitään nyt kiinnostuskiikareita ja sitä tunteen paloa nyt viikon ajan ja mietitään sitten mille aletaan. Ei nämä hommat tähän lopu, mutta nyt ei jaksa enää puskea väkisin. Varsinkin kun todennäköisin syy näihin heikkoihin vetoihin on ollut liika treenaaminen.

Palataan tässä syksymmällä. - Jami

In Berlin. Berliinisä

Safely back in Europe and right now I could not be more happy about it. Seeing all my friends here already and few more of them on Monday when the national team returned to Berlin is truly awesome.
Now that I got rid of jet lag that took longer to recover than usually probably because I was away for so long I have been able to skate and get a good feeling for the ice. And even work on few things with my technique. I shall see how the next two Saturdays will go as I am slowly getting better.

Anyhow I will try to produce few more updates before the races this Saturday but while at it enjoy these pictures taken during my first week in Berlin where Autumn is proceeding slightly ahead of where it was in Wisconsin now.

Catch you later,
Jarmo

Home. Kotia kohti.

Good morning, this will be the last blog post written from America for a while. Today I will leave back to Europe and first to Berlin where I will spend the next three weeks. I'll reunite with my Finnish skater friends and especially see my brother again after a long time. Also when I go home in the first week of November I've been away from Finland for seven months in a row and been away from home for almost ten months during the last year.

Last weekend I did my third time trials and I'm really happy with the direction that my skating is going right now. I did my best time on 500 meters for a while at sea-level finishing 38,33. The thousand on the other hand was the same as two weeks ago 1.18,6 but I trust and hope that resting and tapering before the races in Berlin will bring my endurance up and give me more snap on both distances.

Other than that in this post I wish to thank all the people that I met durig my stay. First thanking the wonderful family that took me in as a part of their family. It was truly an honor and without the Bernico's I could've never made this trip as succesfully. Some day I hope to have the possibility to return this generosity to someone I believe in when I have the opportunity. The next I want to thank my coach Bob Fenn for his valuable help in training me to the shape that I am in now. Finally among all the other people I wish to thank the whole crew of Sandbar in Pewaukee and all the regulars that I had the pleasure to become friends with during my dinners there. For all the people visiting Milwaukee during summer make sure to drop by this place in Lake Pewaukee, Waukesha. A warm and laid back sports bar on the shore of Lake Pewaukee. I remember few sunsets really well enjoying my dinner at the patio and gazing over the lake at the sun. Simply beautiful.

Some day I will return to Milwaukee though I'm not sure yet when but I will definitely come back to America some day during the next year.

Today's the travel day so it will be long but I'm so excited to go back that I can hardly sit still. Get back to you readers when I get to Berlin!

Signing out from Chicago, Illinois,

Jarmo

Hopeful. Toiveikas.

After struggling few days with skating and especially racing not as expected last weekend, I was definitely not the most relaxed person yesterday while waiting to get on the treadmill to do a VO2max test for the third time during this training season. To my own surprise the massage and easy ice workout on Monday did the their job and the test was successful. My best VO2 value ever and I still felt that I wasn't even dead when I finished. So to make it short here are the test results.

On top of that skating feels good right now. Finding my technique and working on improving constantly. Each day is a step towards becoming better and I have the best people around me to help me with it. Talk you again have a great rest of the working week!

Ja sama suomeksi eli eilen ei ollu ehkä ihan rennoin mies menossa matolle kun luistelu, kisailu ja treenaaminen ylipäänsä on ajoittain tuntunu melko kuralta. Kuitenkin päässä ajatus että kaikkeni annan ja enempään en pysty, saatoin rennoin mieli astua matolle päättäväisenä antaa irti kaikki mitä kropasta lähtee. Lopulta ei tarvinnut edes rykiä aivan keuhkoja pihalle kun testaaja pisti testin poikki kun vielä tuntui että tämähän kulkee. Tuloksena oli kuitenkin ylläolevat testiarvot. Myönnettäköön että testi ei sprintterille ole yhtä hyödyllinen kuin keskimatkan luistelijalle, mutta joka tapauksessa tästä nähtiin ehkä se tärkein asia jota olen pohtinut - kroppa ei ole liian väsynyt koviin harjoituksiin. Hyvän testin päälle eilen hyvä treeni kierrokset melko rennosti nyt jo sekunnin nopeampia kuin viikko sitten ja päästiin jo 28 sekunnin tuntumaan. Tänään on palauduttu ja huomenna taas koetetaan irroitella jaloista entistä kovempaa vauhtia. Keskiviikko aamun ohjelmassa oli vain kevyt jäätreeni ja siihen päälle helsinkiläisystäväni minulle suunnittelema pilates-ohjelma, joka toimii todella hyvin. Lantio ja keskivartalo tuntuvat sen jälkeen aina olevan paremmassa synkronissa kuin ennen treeniä. Eipä tässä muuta kuin kohti huomista treeniä hyvillä mielin ja laukutkin on jo puoliksi pakattu maanantain lentoa varten. Hauskaa lopputyöviikkoa kaikille ja palataan!

- Jarmo

Stuck. Jumisa!

The feeling after this week. As I wrote yesterday after the second time trials and the stiffness that took over my body for some reason. One thing I can come up with is that now that I finally finished working the stress levels in my body are suddenly decreasing and the hormone balance is slightly twisted since the level of stress decreases rapidly but there's still probably a good amount of cortisol(stress hormone) production going on. I've also been more tired than normally without any good reason which would support my theory.

Anyhow the small holiday I took this week was good. It took me this long to spend an afternoon at the beach relaxing! We were thinking with my two friends at the beach that it ain't such a bad thing to be able to sunbathe and swim in the Atlantic when the temperatures back home are starting to close 0 degrees Celsius. It was also a nice experience to see the life of a traditional America college campus. There truly is a lot to do and the whole concept of living at the campus with your student friends and other students is quite unique compared to what it's back home in Finland. I hope my friend will have the time of his life for the exchange period lasting until Christmas!

For me also, I started packing. It is quite fun to start putting stuff to my suitcase and remember how much I hated traveling almost seven months ago when I settled to Wisconsin for a while. Next week by this time I will be in Chicago waiting excitedly to board my flight the next day. Before that I have a morning ice session tomorrow, a massage when I get to meet my French massage therapist for the last time for a while and then a movie night to finish up a grand day. I'm racing again next week so looking forward to this weeks ice workouts to improve day by day. I heard back home that I won't have the possibility to race in the seasons first world cups even if I made the times here or at our trials in three weeks. As my times are still far from where they should be to make the team I am happy to be able to relax, to concentrate on the training and still keeping on recovering and digging that speed out after the insane summer.

Few pictures from the beach and from visiting the battleship USS North-Carolina


Suomeksi vielä niin joku ihme jumi iski sekä kroppaan että nuppiin eilisissä kisoissa! Tänään ei ois tehny mieli luistella ollenkaan. Vähän isompi väsykin on meinannut vaivata tässä viime päivät ja epäilen että yksi looginen selitys löytyy ihan tuosta töiden lopettamisesta ja siitä että kroppa alkaa vihdoinkin huomaamaan että tässähän saa levätä ja rentoutuakkin. Katsotaan miten hommat alkaa pelittää tosiaan kun nyt elämä niin sanotusti normalisoituu ja on aikaa keskittää suurin osa huomiosta treenaamiseen ja palautumiseen.

Muuta niin aloin pakkaamaan jo tänään kamoja kassiin ja kyllä se tuntuu tällä hetkellä kivalta siitäkin huolimatta että mieleen nousee kuinka paljon inhosin matkaamista viime keväänä kun vihdoin sai lyödä laakereilleen hetkeksi. Kyllä kotimaa on kuitenkin aina kotimaa, eikä sitä moni asia muuksi muuta. Kiva päästä taas syömään kotoisia sapuskoja pikkuhiljaa ja nauttimaan siitä pohjoisen kylmyydestä. Sitä ennen vielä kuitenkin edessä kolme viikkoa Saksassa hyvää treenailua ja sivussa täytyy alkaa jo kyselemään opettajiltakin mitä syksyn kursseilla vaaditaan. Taas oma järjesteleminen ja säätäminen tulee olemaan edessä reissaamisen kanssa, mutta onneksi oma kouluni on aina toiminut hyvässä yhteisymmärryksessä kurssien suorittamisen suhteen. Samoin tässä vielä tämä viikko treenataan ja huomenna pääsen vielä paikallisen Ranskasta lähtöisin olevan hierojani käsittelyyn ja hyvästelemään kaverin, illalla sitten vielä leffahommia ja käydään testaamassa millaista on katsoa elokuva päivällispöydästä! Tosiaankin huomiseksi otettiin paikat elokuvateatterista sellaisesta salista, jossa voi tilata päivällisen kuin ravintolassa ja samalla seurata elokuvaa. Mielenkiintoinen konsepti ainakin näin näkemättä täytyy sanoa. Kerron sitten enemmän millaista oli kun olen sen myös kokenut.

Hauskaa viikkoa, toivottavasti syksy saapuu tasaisesti viilenevänä ja kuivana ettei tarvitse päivästä toiseen kastua ulkoillessa. Vaikka pakkohan se on myöntää ettei montaa yhtä mukavan oloista juttua ole kuin sisällä istuminen syys sateilla ja ropinan kuunteleminen.

All the best for next week for my last week here wishing,
Jami

PS. Tuesday I will do VO2max test at a local college! Tiistaina menen kello kaksi päivästä matolle niin nähdään miten se loppukesä kehitti kesäkuun alusta eteenpäin.

All is equal in karma. Ihminen maksaa teoistaan.

Kuten yllä mainittua, jokainen maksaa jokaisesta teostaan jollain tapaa. Hyvällä tai huonolla. Kirjoittelen tätä just viittä vaille seinille menneen kisa aamun jälkeen. 500 metriä 38.88, ei parannusta edelliseen viikonloppuun. 1000 metriä jäi kesken 700 metrin jälkeen kun pari jätti kesken jo 200 metrin kohdalla ja itsellä ensimmäinen kierros oli hitaampi kuin viikko sitten.

Tällä blogipäivityksellä on tavoitteena purkaa sitä pettymystä, jonka omista tavoitteista jääminen aiheuttaa. Olisin halunnut kisata tänään paremmin. Jaloissa oli kuitenkin joku ihme kohme ja väsymys siitäkin huolimatta että neljä päivää tuli tehtyä vain palauttavia treenejä, nukuttua ja syötyä hyvin.

Kuten monesti elämässä nykyhetken tilanteille löydetään selitys menneestä. Urheilussa monesti harjoituskaudesta. Yhä enemmän näen ja tunnen nyt kun kilpailen, että kesän harjoittelussa olisi ollut parannettavaa. Ja nyt en tarkoita sitä mitä ihmiset yleensä luulee, kun kilpailut ei kulje. Less is more - vähemmällä enemmän olisi ollut avain vauhdin nostamiseen. Nyt kun jäälle tulemisesta on aikaa kaksi kuukautta. Olen yhä jumissa, jäykkä ja hitaan oloinen. Se viisi senttiä lisää reiden ympärykseen ei auta, jos muut ominaisuudet ei kehity. Tällä hetkellä mättää kahdesta ominaisuudesta nopeudesta, ja nopeuskestävyydestä. Kyllä siinä moni hyytyy kun yrittää sähistä maksimiliikenopeudella 38 sekuntia.

Urheilijalla on aina ihmisiä auttamassa harjoittelussa. Isoimmassa roolissa ovat valmentaja ja urheilija. Paras tulos syntyy molempien yhteistyöllä. Kun kummallankaan ego ei tukahduta toisen paloa urheiluun ja harjoitteluun, voidaan jokaisen treenin jälkeen todeta että taas tehtiin hyvää työtä. Huonoja päiviä tulee, mutta kun niitä alkaa olemaan viikottain on parempi ottaa vähintään viikon tauko urheilusta. Itse en tähän pystynyt. Ajattelin että olen tekemisissä valmentajan kanssa, joka oikeasti tietää, mitä tekee. Samalla uskoin oman kropan ominaisuuksiin kehittyä jatkuvasti ja nousujohteisesti. Tämän kesän jälkeen voi siis todeta, olen aivan järkyttävän kovassa kunnossa ja vahvempi kuin ikinä - vauhti vain puuttuu. Kun laji on pikaluistelu, niin millään muullahan ei oikeastaan ole merkitystä. Paikallinen valmentaja puhui että kesällä pitää treenata kovaa että kunto kantaa talven yli, eikä tarvitse rakentaa fysiikkaa enää luistelukauden aikana. Siinä asiassa se kyllä oli oikeassa. Ei tarvitse treenata kyllä koko talvena, kun koko alkutalvi menee kesästä toipuessa. Miettikääpä paljonko siinä on järkeä.

Haluan lopettaa tämän päivityksen vinkkiin kaikille, jotka on urheilun kanssa tekemisissä vanhempina, valmentajana tai urheilijana. Jos urheilija rakastaa työtään, sitä omaa lajiaan, ja yhtäkkiä alkaa vihaamaan kaikkea siihen liittyvää, niin kaikki ei silloin mene ihan oikein. Nautin täällä olosta nyt kun on jäätä, mutta viimeinen puoli vuotta on ollut sellainen että toivon, ettei minun tarvitse kokea samaa enää ikinä. Suomeen pääsy lähenee, 9 päivää.

In English the only thing I wish to say is. I'm glad I spent the last seven months here.

Get back to you later,

Jarmo

First races. Kausi avattu!

Today I skated the first time trials at the Pettit national ice center. I was slightly excited before the races but I felt that I had trained well so I was quite confident when stepping on the line. Of course not knowing for sure what times I would get but right from the moment when I stepped on the ice in the morning at 7:30 and people all around me were warming up for the races to begin within the next hour I knew that I was in the right place. I often feel this when I am skating that I just wake up to realize the moment and know that there's not another place in the world where I'd rather be. And that was the feeling I had today when I was warming up for the races. Both races 500 and 1000 meters went well. No shaking, no simple or easy mistakes, few technical and tactical errors in my skating but in the I was happy with the way the season started. And how it started? Well I did the best times I have done so far at the Pettit. 500m was 38,79 and the 1000m was 1.18,42. Both starts worked well from the line but I still feel that I haven't gained enough speed compared to all the strength that I have built during the summer. That will come by proper training though. And I was especially happy with the 1000 meters as it was better than any other 1k race that I did last season on any sea-level track. Even though I dropped 4 seconds on my last lap on 1000 meters I was (probably for the first time ever) to keep my skating technique in one piece. That seems to result in a good time. This is a good point to continue and luckily now after Saturday through Monday training I shall have a few days to get my mind off skating and relax when I visit a friend from my hometown in Finland in North-Carolina where he came to be an exchange student until Christmas. Looking forward to seeing and old friend! After that next weekend will offer racing on both days Saturday and Sunday.

Tänään se siis alkoi minulla kilpailukausi. Ja se alkoi yllättävällä, toisaalta toivotulla mutta lopulta erittäin hyvällä tavalla. Ensimmäiset startit tarjosivat parhaat ajat jotka olen luistellut täällä tällä radalla. 500m meni aikaan 38,79 joka on kuitenkin puoli sekuntia "hitaan" radan ennätyksestä ja tonni oli parempi kuin yksikään hitaalla jäällä tehty veto vuosi sitten päättyen aikaan 1.18,42. Startit suju eka kertaa viivasta todella hyvin, ja vaikka tonnilla tuli noutaja 600 metrin jälkeen niin pystyin ehkä ensimmäistä kertaa ikinä pitämään luistelutekniikan hyvin kasassa ja näin ollen tuomaan kisan maaliin hyväksyttävällä tavalla. Mikä tärkeintä oli todella hienoa huomata että aamulla kun saavuin hallille ja lämmiteltyäni menin jäälle, tiesin  että olin juuri siellä minne kuulunkin. Rento ja rauhallinen tunne kun tiesin että vitsi nyt pääsee taas kisaamaan ja näyttämään ihmisille mitä osaa. Vaikka ei täyttä varmuutta ollut ajoista joita päivä pitää sisällään niin tiesin että olin treenannut hyvin ja minun tuli vain tehdä samat asiat, jotka teen aina treeneissä. Pari teknistä ja taktista parannusta luisteluun tarvitaan jotta saan pidettyä kovan vauhdin yllä. Tällä hetkellä suoraluistelu toimii melko hyvin, mutta ajan kaarteisiin sisälle hieman liian läheltä radan sisäosaa, mikä tuhoaa hyvän suoralla tuotetun vauhdin eikä lisäksi anna mahdollisuutta tuottaa kaarteessa lisää vauhtia, mikä on kaikkien nopeiden luistelijoiden ja nopeiden kierrosaikojen takana. Suoralla on vaikea kiihdyttää, vauhti luodaan kaarteessa. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ja vaikka ajat edelleen on reilut kaksi sekuntia siitä mihin tavoite on asetettu ennen joulua jatkan luottavaisin mielin eteenpäin. Tähän on muutamia syitä: ensinnäkin tämä oli ensimmäinen startti ja siinä on aina odotettavissa pientä ylijännitystä eikä luistelu toimi täysin rennosti ja rutinoituneesti. Toiseksi aloitettiin tekemään kovia vetoja vasta puolitoista viikkoa sitten ja otin ekan kunnon tempovedon vasta tällä viikolla. Täyden nopeuden saavuttamiseen menee varsinkin noin rankan kesän jälkeen vähintään kaksi kuukautta jäätreeniä. Ja kolmanneksi treenejä ei ole vielä kevennetty eikä olla aloitettu niin sanotusti herkistelemään vaan vielä on ruuvattu aika tiukkaa treenisettiä jäällä. Kun nämä kaikki asiat täyttyy niin uskon että tuo oma tavoitteeni on täysin realistinen ennen joulua. Kerrotaan nyt vielä tuo suurin motivaatio eli olympialaisiin vaadittava aika on 36.00 500 metrillä ja tonnilla se taitaa olla 1.10,50, jälkimmäisestä en ole täysin varma. Ja tämän lisäksi täytyisi tietysti pystyä päihittämään meidän kovia kavereita Suomen jo nimetystä maajoukkueesta ensimmäisiin maailmancuppeihin Kanadassa ja Salt Lake Cityssä Marraskuussa.

Kohti unelmia, pieni askel kerrallaan!

Terveisin,
Jarmo

Working done. Työt hoidettu!

Näin kului loppuun puoli vuotinen taival mahtavassa yrityksessä Pohjois-Amerikassa. Tänään saatiin pizzalounas esimiehen järjestämänä ja oli kyllä todella mahtavaa kun kaikki insinöörit oli paikalla hyvästelemässä ja toivottamassa hyvää jatkoa. Kovasti tykkäsin työskennellä kyseisessä yrityksessä ja paljon tuli varmasti opittua. Kaikinpuolin kuitenkin tunnen että puoli vuotta tätä lajia oli ehdottomasti riittävästi sekä kyseisen työn oppimiseen, että rutiinin hakemiseen sekä omien taitojen ja työtapojen kehittämiseen. Nyt on aika nostaa katse kohti uusia haasteita ja koulun loppuun viemistä. Seuraavana vuotena edessä on viimeisten muutamien kurssien suorittaminen, sekä inssityöpaikan etsimistä.

Luistelu kulkee. Vähän jotain häikkää olla vielä kropassa kun tiistaina tehtiin treeni ihan tappiin asti Shanin ja toisen luistelijakaveri Chasen kanssa ja vielä eilenkin meinas hapottaa kun alettiin tekemään ensimmäisiä kunnon tempovetoja. Joka tapauksessa tempohan kulki ihan mukiinmenevästi vaikka vauhtia ei vielä pahemmin ole haettu 400m liikkui suhteellisen rennosti aikaan 28 sekuntia, mikä on nopeinta vauhtia jota olen Milwaukeessa luistellut. Taitaa olla myös elämäni toiseksi nopein veto matalalla merenpinta-radalla. Tänä viikonloppuna tulee huomenna otettua myös ensimmäiset startit kun viikkokisoissa luistelen 500 ja 1000 metriä. Hyvää harjoitusta ja kuten yleensä ensimmäisen startin tavoitteenahan on ottaa apina niin sanotusti pois selästä että tulee sitten tehtyä ja kokeiltua kaikki ne asiat, joita valmentaja ei käske tehdä kilpailussa. Seuraavassa kisassa sitten uskoo jo että on parempi kuunnella valmentajaa.

Tuosta tempoajasta ja vauhdin hakemisesta vielä niin pakko sanoa että yhä olen 2 sekuntia perässä siitä mihin haluan päästä ennen joulua. 26 sekunnin kierrosajalla ja näyttävällä 10 sekuntia alittavalla 100 metrin ajalla hätyyteltäisiin kuitenkin jo melko kovia aikoja, joten sitä kohti on katse suunnattava ja jokaisesta treenistä opittava ja korjattava niitä virheitä, jotka ei tuota lisää vauhtia tuon tavoitteen saamiseksi. Tyytyväinen en joka hetki pysty olemaan, jos en tavoitetta saavuta, mutta vuodet urheilun parissa on jo tähän mennessä opettanut sen että ainakaan väkisillä se ei tule. Pitkä kärsivällisyys ja tasaisen varma maltillinen tulos, lukuunottamatta sitä kun mennään sitten kovaa on ne avaimet jolla tätä hommaa tehdään. Ja mikäs siinä kun nuorena ei vielä tartte edes stressata siitä että vuodet loppuisi kesken. Palataan kisojen jälkeen kuviin ja tunnelmiin!

Hyvää viikonloppua,
Jami

Next in English:

And so I finished my six month internship with the awesome company here in Wisconsin. The internship was definitely beneficial in numerous ways and I am just looking forward to going back home and seeing how this experience has changed me. It will be fun to go back to school and start hopefully my last full year at the university of Applied sciences in Helsinki. It was truly a nice moment today to have farewell pizza lunch that was organized by my boss and see all the company's engineers wish me good luck in the future and thank for the time that I got to spend working with them. Anyhow now is the time to aim my sight at new challenges. Back to school for the last year and I have to start looking for a place to do my bachelor thesis to graduate.

Skating feels pretty good right now. Technically and physically I have taken new steps towards becoming faster and the first proof of that saw day light yesterday as I skated my fastest 400 meter lap that I have done so far at the Pettit and this lap time was 28 seconds flat. Happy but not content I still aim higher and will continue my training with patience and each day learning from the small mistakes to become better than before the workout. The first races are on for me this weekend as I skate my first 500 and 1000 meter races. The first race is always about getting the monkey of your back and doing all the things that the coach tells you not to do. The next races after that should start showing some real results of my improved physique. My goal is hard this year for I am aiming at finishing a flying 400 meter tempo at roughly 26 seconds and topping that off with below 10 second 100 meter opener would give me a time to really start challenging people around the world. See how my efforts go and I will get back with a new post after the races.

Have a good weekend!
- Jarmo

Last week at work started. Viimosta viiään töisä!

And so it began. The 26th week of my internship in Oconomowoc, Wisconsin. As regularly up at 6 and starting to work by 7. Nine hours later the day is over and only four more left. It has been a long summer and it really feels that it is just ending now at the end of September. The weathers over here in Wisconsin have been quite fluctuating lately. You never know what to expect when you wake up in the morning. It may be cold 10 degrees Celsius and by noon it has gone up to 25. The temperature may take a turn to the opposite also. After finishing work I am going to visit my friend from home in Wilmington, North-Carolina for four days. After my trip on the next weekend I will race on both days Saturday and Sunday. Then, probably even before I realize it, it will be the last week before I return back to Europe. After over 7 months.

Training-wise everything is going really well. As my coach told me all along, the summer was a bitch, so that the winter training will be just a piece of cake. And so it feels, my body is back in shape and ready to suck in all the good training that I am able to make it go through. Last week was the first week that we ramped it up a bit, despite the three days of fever that I had. I had my first try on 400 m tempo lap and hard laps on both Saturday and Sunday. This week should be interesting taking into account that the flu has been crushed. Some good training with my new friends and it will be awesome to see Tucker Fredricks live on the ice. Soon I might even give you a video treat of my skating!

Until then, have a great week readers!

Sitten taas rakkaalla kotimaan kielellä suomeksi. Näin siis alkoi viimeinen 26:s työviikko. Perinteiseen tapaan kuudelta ylös ja seitsemäksi töihin ja yhdeksän tuntia myöhemmin päivä oli ohi ja neljä jäljellä. Kesä on ollut pitkä, mutta todella opettavainen ja pohjimmiltaan myös hauska. Hauska nyt siten että ei tästä voi mitään komediasarjaa kirjoittaa, mutta kevyen parodian ja osittain kesän fiilikset treenatessa täyttäisi varmasti myös mustankomedian tunnusmerkit. No joka tapauksessa kohta ollaan maaliviivalla tämän työharjoittelun osalta ja sen jälkeen pääsenkin katsomaan hyvää ystävääni kotikaupungista Wilmingtoniin, Pohjois-Carolinaan. Itärannikolle neljän päivän reissu, ja sieltä kun saavun takaisin on edessä kaksi päiväiset treenikisat Milwaukeessa. Näiden skabojen jälkeen onkin sitten aika jo alkaa pakkailemaan laukkuja pikkuhiljaa ja valmistautua seuraavalla viikolla tapahtuvaan matkaan Milwaukee-Chicago-Berliini. Berliinissä majaillaan sitten seuraavat kolme viikkoa ja sinne saavuttuani on syksyn ensimmäinen kohokohta kun kisataan Suomen luistelijoiden kanssa maailman cup- karsinnat. Porukka kuulostaa, kuten aina, olevan kovassa kunnossa, joten odotan todella innoissani noita kisoja.

Luistelun puolesta elämä sujuu hyvin. Viime viikko oli ensimmäinen kovan jäätreenin viikko vauhtien suhteen. Tähän asti on keskitytty saamaan tekniikka kasaan ja tuomaan se kaikki voima ja fysiikka mitä kesän aikana luotiin jäälle. Nyt kun luistelu alkaa pikkuhiljaa olemaan kasassa on aika tuoda siihen lisää vauhtia. Noin kuukausi aikaa joten vielä hyvin ehditään kaivaa kaikki räjähtävyys miehestä pihalle. Viime viikolla oli kiva pystyä luistelemaan kovaa huolimatta siitä että olin kuumeessa kolme päivää, mutta yhdellä lepopäivällä selvittiin siitäkin. Itellä on viime vuosina flunssat vaihtunu aftoihin kurkussa jotka nostaa lämpöä mutta ei aiheuta tukkoisuutta, joten oireet häviää huomattavasti nopeammin kuin jos kroppa vetäisi kolmeksi päiväksi pään täyteen räkää. Tästä viikosta pitäisi tulla hyvä kun päästään taas maailmanmestarin peesiin ja jännityksellä odotan myös jenkkien maajoukkueen näkemistä jäällä.

Palataan taas lähempänä loppuviikkoa toivon mukaan ja ajattelin että kohta uskallan laittaa jopa videota siitä miltä luistelu tällä hetkellä näyttää tänne. Sitä odotellessa mukavaa loppuviikkoa kaikille lukijoille!

Kylmenevästä Wisconsinista kiittää ja kuittaa,
Jarmo

Sloooow weeek - Hilijaaaasta

Hello again,

This week has been far from perfect but that's how it sometimes is. And well it has gone by really fast. The only down side has been that I caught some cold somewhere last weekend so Monday morning started with an intense pain in my throat. Having a massage therapist appointment after two weeks I decided to take the risk and go anyways even with feeling a bit ill. The massage felt good and no irregular muscle pains afterwards. Still the throat hasn't cleared even with taking it easier for few days. Tuesday just an easy ice workout and then since I didn't feel any worse I did a slightly harder workout yesterday. That didn't make me feel worse nor did it make me feel better so I just took today off and will resume back to training by tomorrow. At least I should feel pretty relaxed and fresh after resting few days! The first start though will be moved by one week because I haven't been able to skate the fast tempos that I wanted to do before taking the first start. Now I'm just trying to get better by tomorrow and Saturday and the be excited to race on next weekend!

Moiiikka!

Tässähän ne vimoset työpäivät kulluu ennen ko loppuu. Pikkunen flunssa yrittäny päälle viime maanantaista lähtien ja maanantaina oli hierojan aika ja pienellä riskillä lähin kokeilemaan että iskeekö päälle äkäsesti jos käy tunnin hieroteltavana vai pysyykö ennallaan ja tällä kertaa kävi tuuri. Ei olot pahentunu, toisaalta oon nyt ottanu kolmatta päivää helpompaa treeniä. Tiistaina kävin jäällä vähän koskemassa jäätä kahden kierroksen verran. Eilen keskiviikkona sitten luistelin vähän enemmän treenin olosesti ja jopa kokeilin pari kiihdytystä eka kertaa oikeasti kiihdyttäen rytmillä. Luistelu tuntuu kyllä tosi hyvältä. Eilen ensimmäistä kertaa startti irtos jo viivasta sen olosesti että vois ajattella jo menevänsä viivalle. Ja se tuleekin tapahtumaan eka kertaa viikon päästä viikonloppuna, kuuden jäälläoloviikon jälkeen. Tarkoitus oli aloittaa jo tänä viikonloppuna, mutta nyt tämä pikku sairastelu siirsi kisakauden alotusta viikolla vaan ei syytä huoleen, kautta on jälellä vielä maaliskuuhun! Tämän viikonlopun jälkeen pitäisi näkyä myös muutama tähtiluistelija lisää Pettitin jääurheiluhallissa kun Yhdysvaltain maajoukkue saapuu tonteille. Siellä ainakin yksi maailmancupin veteraani on jolta voi hyvin ottaa mallia, kaveri kulkee etunimellä Tucker.

Palataan taas yritän viikonloppuna palella fiiliksillä. Videopäivityksiä ei ainakaan tällä hetkellä saa puskettua ulos kun jollain keinolla onnistuin rikkomaan kameran, enkä vielä oo saanu toimimaan. Hyvvää harjotusta sähköinsinöörille.

Hauskaa viikonloppua toivottaa amerikasta,
Jarmo