First in English: I'm just too, fucking, tired. Nothing else today. Don't have anything else to say about how I feel right now. Have a good week, and don't let me catch anyone complaining about the heat. This is what everybody's been asking for.
Väsyttää. Lihakset ei antanu tänään itestään mitään irti. Liekö syynä tuo helle +34 astetta vaiko eilinen maksimi mäkitreeni. Eilen tuli taas nopein aika mäen päälle. Tällä kertaa sekunnin nopeampi kuin viikko sitten eli 1.41,3. Ja kaikki neljä vetoa mäen päälle oli kaikki sekunnin sisällä. Jos jotain näistä treeneistä pitää sanoa, niin ei näissä ole minkään valtakunnan urheilutohtoreiden tai akateemisten valmentajien oppien mukaan järjen hiventä. Väsyneenä treenaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä pelataan ja uskotaan vain, ja ainoastaan paikallisen valmentajan valmennuskokemukseen siitä miten tehdään olympiavoittajia.
Olen koko kesän pystynyt jollain ihme tavalla väistämään seinään törmäämisen, mutta tänään tuo sama kammottava tunne, joka iski viime talvena Joulukuussa yhdessä treenissä kuin koko ihmispalapeli ratkesi liitoksistaan, oli selkeästi läsnä. Ja kun puhun ihme keinosta en tarkoita että siihen olisi tarvittu mitään "apteekkarin erikoisia". Se on onnistunut hyvällä levolla, ruualla ja kropan huoltamisella. Tuon palapelin kasaamiseen meni viimeksi aikaa yli kaksi kuukautta enkä ehtinyt saada sitä valmiiksi ennen toiseksi viimeistä kisastarttia. Toivon siis todella että nyt oli kyseessä vain huono treenipäivä.
Tottakai on myönnettävä että tässä on laitettu aika suuri luotto valmentajaan. Kuukauden päivät en ole mitannut aamusykettä alle 50 lyönnin. Itsellä tuollainen hyvä leposyke on noin 45, hyvin levänneenä 41. Kesän alusta on myös painettu sellaisella raivolla treeniä, ettei siihen pysty moni koko Suomen maassa, jos koko pallolla. Henkinen puoli tekee paljon mutta sen olen saanut haltuun. Nautin treeneistä siitäkin huolimatta että joka päivä sattuu. Sellaiset asiat kuin palauttava treeni, pitkä kestävyystreeni tai sosiaaliharjoitus eivät kuulu täällä treeniohjelmaan. Se ei kuulemma ole urheilijoiden hommaa - se on kuntoilua ja mielekästä harrastamista. Lisäksi ainoa treenikaverini olen minä itse, vaikka hyvä kaveri olenkin niin se on välillä vähän tylsää ettei sieltä peilistä kukaan vastaa kun sille kuvajaiselle jotain juttelee.. Mutta siinäpä suurimmat ajatukset tältä päivältä. Viikonloppuna kävin ottamassa vanhemmat Amerikkaan vastaan New Yorkissa. Lepopäiviksi ajatellut kolme päivää kuluivat jalkojen päällä kävellessä ja miksikäs ei, pitihän sitä uudet kaupungin nähtävyydet kokea. Mutta yhä edelleenkin korostaen. Lentokoneessa istuminen, matkustaminen tai turistina oleminen ei ole mitään lepoa silloin kun treenataan oikeasti kovaa.
Hyvää viikonjatkoa kaikille lukijoille, täältä taas noustaan hyvän yön jälkeen.
PS. Kerrotaan nyt vielä mistä tuo tämän päivän fiilis johtu nyt kun on vähän tunteet jäähtyny. Eli tänään treenattiin viisi tuntia. Täällä se tarkottaa siis juoksua, hyppyjä, kuivaluistelua, kaarreköyttä, porrasjuoksua ja punttia. Lisäksi tänään tehtiin paljon juttuja mitä ei ole vielä tänä kesänä tehty mm. Räjähtäviä tasajalkahyppyjä 6minuuttia 15sek hyppyä, 15sek palautusta. Ja mitä tapahtui niin pystyin kaiken muun tekemään paitsi puntilla jouduin jättämään laatikkohypyt pois. Toisaalta eka kertaa pystyin tekemään kaikki kolme kyykkysarjaa leveällä kyykkyasennolla alle 90 astetta kulmasta ilman että laskin painoja alle sadan kilon vikasarjassa. Nyt kun sitä ajattelee niin päivän treeniin saattoi jopa olla hieman tyytyväinen. Huomenna lissää, kroppa sanoo "ei enää", minä pyydän "vielä kolmannen kerran". Ja kroppa tottelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti