Folklore and video

So as this update will be heavily in Finnish I will give this first speech in English. A video after the weekend completely in Finnish. In the video though you'll be able to spot the souvenir from my trip to Los Angeles. It's a tattooed Oak Tree. I had the influence from this long chapter after the video which is taken from the gatherings of the Elias Lönnrot project. An author who gathered the Finnish folklore under one book that is now called Kalevala. This chapter refers to a part where the world was created and as an oak tree was planted it became so big that it darkened the sun, stopped the clouds from moving. Covered the moon from the eye of man. Then a great wizard Väinämöinen, who is the main character of the book, summoned forth a man from the sea with an axe. At first the man was only a size of an arm but suddenly grew to a measure where his head touched the sky and he was able to take the tree down. Then it is said that whoever took a top branch, leaf, or smaller branch from the tree had eternal luck, was forever imbued by magic and was bound for eternal luck in love.

So the meanings of this tattoo are numerous. The Oak is the king of the forest in Celtic folklore. It is the tree that holds the sky high up in the air. The tree that I carry has the roots that reach to my homeland, to my family. And the leaves and top branches go high up into the air reaching towards the dreams. In another words sky is the only limit that a tree can grow.

Anyways this gives some more depth to myself outside athletics. Have a superb coming week in Finland and all around the world as I see that I am reaching out to some people outside Europe and America too :) I humbly thank you for reading.

 



    Saip' on siihen lemmen lehti, lemmen lehti, tammen terho, josta kasvoi kaunis taimi, yleni vihanta virpi; nousi maasta mansikkaisna, kasvoi kaksihaarukkaisna. Ojenteli oksiansa, levitteli lehviänsä. Latva täytti taivahalle, lehvät ilmoille levisi: piätti pilvet juoksemasta, hattarat hasertamasta, päivän peitti paistamasta, kuuhuen kumottamasta. Silloin vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: oisko tammen taittajata, puun sorean sortajata? Ikävä inehmon olla, kamala kalojen uia, ilman päivän paistamatta, kuuhuen kumottamatta. Ei ole sitä urosta eikä miestä urheata, joka taisi tammen kaata, satalatvan langettoa. Siitä vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Kave äiti, kantajani, luonnotar, ylentäjäni! Laitapa ve'en väkeä -- veessä on väkeä paljo - tämä tammi taittamahan, puu paha hävittämähän eestä päivän paistavaisen, tieltä kuun kumottavaisen!" Nousipa merestä miesi, uros aallosta yleni. Ei tuo ollut suuren suuri eikä aivan pienen pieni: miehen peukalon pituinen, vaimon vaaksan korkeuinen. Vaski- oli hattu hartioilla, vaskisaappahat jalassa, vaskikintahat käessä, vaskikirjat kintahissa, vaskivyöhyt vyölle vyötty, vaskikirves vyön takana: varsi peukalon pituinen, terä kynnen korkeuinen, Vaka vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: on miesi näkemiänsä, uros silmänluontiansa, pystyn peukalon pituinen, härän kynnen korkunainen! Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Mi sinä olet miehiäsi, ku, kurja, urohiasi? Vähän kuollutta parempi, katonutta kaunihimpi!" Sanoi pikku mies merestä, uros aallon vastaeli: "Olen mie mokoma miesi, uros pieni, veen väkeä. Tulin tammen taittamahan, puun murskan murentamahan." Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei liene sinua luotu, eipä luotu eikä suotu ison tammen taittajaksi, puun kamalan kaatajaksi." Sai toki sanoneheksi; katsahtavi vielä kerran: näki miehen muuttunehen, uuistunehen urohon! Jalka maassa teutaroivi, päähyt pilviä pitävi; parta on eessä polven päällä, hivus kannoilla takana; syltä oli silmien välitse, syltä housut lahkehesta, puoltatoista polven päästä, kahta kaation rajasta. Hivelevi kirvestänsä, tahkaisi tasatereä kuutehen kovasimehen, seitsemähän sieran päähän. Astua lykyttelevi, käyä kulleroittelevi lave'illa lahkehilla, leve'illä liehuimilla. Astui kerran keikahuttu hienoiselle hietikolle, astui toisen torkahutti maalle maksankarvaiselle, kolmannenki koikahutti juurelle tulisen tammen. Iski puuta kirvehellä, tarpaisi tasaterällä.Iski kerran, iski toisen, kohta kolmannen yritti; tuli tuiski kirvehestä, panu tammesta pakeni: tahtoi tammi kallistua, lysmyä rutimoraita. Niin kerralla kolmannella jopa taisi tammen kaata, ruhtoa rutimoraian, satalatvan lasketella. Tyven työnnytti itähän, latvan laski luotehesen, lehvät suurehen suvehen, oksat puolin pohjosehen. Kenpä siitä oksan otti, se otti ikuisen onnen, kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian; kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.

Elias Lönnrotin kokoama v. 1849 Kalevala on Projekti Lönnrotin
julkaisu n:o 1. E-kirja on public domainissa sekä EU:ssa että sen
ulkopuolella, joten emme aseta mitään rajoituksia kirjan vapaan
käytön ja levityksen suhteen.

Tämän e-kirjan on tuottanut Tapio Riikonen yhteistyössä Projekti
Gutenbergin ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.