Hello again,
Suomi löytyy tuolta parin kappaleen jäläkeen!
I have had many "Jedi masters"on my road so far and I wish to thank each of them now as each one has taught me a valuable lesson to get me here where I am now. You know who you are, I remember each one of you (I wonder if that is a praise or a threat...hmm). Still one of the most memorable moments is when I was around eleven or twelve years of age and participated this ice-hockey camp in my hometown that was sponsored by a NHL player Janne Niinimaa. Here I had the opportunity to train with a phenomenal coach who after that has accomplished many deeds as the head coach of professional ice-hockey teams. He rewarded me at the end of the camp for my attitude and spirit and I can still remember the words that he had come up for the rewarding and those words were "He never speaks out too loud, but he desires to win without a doubt". Thank you H.
Now to the second most important stuff.
Today was a day with dryland and weights and I was able to knock myself off the board even after a rather stiff beginning. Some dry skating imitations and hitting the weight room to increase both, the repetitions on each set and the actual amount of weights.
So by the end of the day I can be happy with myself after completing the workout and today the weights were for three sets of squats 25 reps each time, 205lbs. And for the leg press same amount of complete reps 360lbs.
Those weights did not move just by jedi mind tricks even though I really tried to put an effort before I started showing the iron who's the master and who's the bitch. Today, I won. And will keep my mind at ease for there's a long way to go. Also the training is not just filling me up with air, this morning my weight was 11lbs higher than 6 months ago, I guess eating like a bear getting ready to sleep through winter has not been completely useless.
Nonniin! Rautaaa, Hikeä, Karjuntaa!
Tällä blogipostauksella ei ole sitten mitään tekemistä pikaluistelun kanssa. Tässä puhutaan painonnostosta.
Tosiaan kuten tuossa Lontoon-kielisessä pätkässä kirjoittelin niin on ollut kunnia työskennellä useiden "jedi mestareiden" kanssa vuosien varrella jo tähän mennessä. Ja jokainen on tarkasti muurannut oman tiilensä niihin perustuksiin joiden päälle nyt tehdään arvokasta työtä. Se on arvokasta, koska siitä ei makseta palkkaa. Ei vain, intohimosta urheiluunhan tätä tehdään.
Kuitenkin yksi niistä monista hetkistä, jonka tulen aina muistamaan on varmasti ajalta kun olin noin 11-12 vuotias ja osallistuin Jäälissä Janne Niinimaan kiekkokouluun, noin 5 päivää kestävä jääkiekkoleiri, joka ainakin silloin oli toiminnassa ja Jannen innostama äärimmäisen hieno kesä-aktiviteetti. Tuolloin sain kunnian toimia valmentajan kanssa, joka on sittemmin niittänyt mainetta useiden ammattilaisjääkiekkojoukkueiden valmentajana. Hän halusi leirin päätyttyä palkita asenteeni ja yrittämisen ja muistan yhä ne sanat, jotka hän oli laatinut tätä mainintaa varten. "Hän ei halua suutaan soittaa, mutta kaikki matsit kyllä voittaa" Homman ydin oli jo silloin jossain suunnassa kohdallaan, ja vaikka suu nykyään käykin lähes potenssiin 10 noihin aikoihin verrattuna, niin sisällä asuu yhä se sama pikkupoika, jolla oli tulenpolttava halu pelata jääkiekkoa ja tulla hyväksi siinä mitä tekee.
Nyt päivän aiheeseen eli painonnostoon. Tänään oli juoksu, hyppy ja kuivaluistelu päivä ja näiden kaikkien jälkeen vielä mentiin vähän salille katsomaan kumpi on kovempi mies vai Fe(raudan kemiallinen merkki varmuuden vuoksi avattuna). Tänään mentiin ylöspäin sekä toistoissa että lisättiin vähän levyä tankhoon. Päivän sarjoiksi siis muokkautui 3 kertaa 25 toistoa ja painot tällä kertaa kyykyssä 92 kiloa ja jalkaprässissä noin 163 kiloa. Tähän päälle laatikkohyppyjä, noppeeta kyykkyä ja kulmasoutua. Noilla painoilla löin kyllä itseni tänään laudalta ja treenistä jäi äärimmäisen hyvä maku suuhun, vaikka juoksut alussa olikin pikkaisen hankalia ja valmentajan kanssa käytiin (tällä kertaa sivistynyt) keskustelu siitä, onko tässä nyt taas mitään järkeä, kun tuntuu yhtä hyvältä kuin seinän naulaaminen paljain käsin. Lopulta ratkaisu jatkaa treeniä oli siis oikea. (Liekö ammattitaitoa kun niin kovin sai uskoteltua että hyvältä näyttää).
Raudat ei tosiaan liikkunu pelekillä jedi voimilla vaan tänä aamuna vaakakin oli sitä mieltä että kyllä on poika kasvanut. Kovasti vaaka nyökytteli ja ilmoitti että tänään paino on noin 76 kiloa, siis noin 6 kiloa enemmän kuin puoli vuotta sitten treenit alotellessa. Katsotaan paljonko jää jäljelle sitten kesän jälkeen kun kuivatellaan kevyesti rasvaa pois jonnekkin 7 ja 8 rosentin välille tämän hetkisestä 9.2 prosenttiyksiköstä.
Jatketaan matkaa ja nautitaan siitä. Loppuviikosta toivottelen mahtavat ja lämpimät Juhannukset kaikille lukijoille. Täälläpäin en kehtaa kotimaista Juhannus juhlintaa demonstroida kovin eläytyen, sitähän saattaisi vaikka joutua julkisuuteen. "Hullu Suomalainen tanssi alasti, kännissä, maahan taotun koivun ympärillä jonkun karmean lurituksen (Rauli Badding Somerjoki - Paratiisi) tahdissa, juosten välillä järveen teltasta, jossa oli tulikuumia kiviä sekä ämpäri(?)" Noh ja vitsit vitsinä, toivottavasti pääsisi ihastelemaan miten hukkumistilasto on tänä vuonna nolla, eli yhä edelleenkin toivoen että ihmiset muistaisivat kusta rannalla ennen soutamaan lähtemistä. Ja muistakaa ne pelastusliivit! Nehän on kivan retrovärisiäkin, ja vaikka löytäisi itsensä tanssilavalta niin näkyypä hyvin sitten pimeässä kun suuntaa takas kämpille!
Hyvää loppuviikkoa kaikille.
Terveisin,
Jami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti