Weekend trip done - Matkailu avartaa

First in English and in Finnish down after it.

Driving home. Listening to music. Had a blast in Cedar Point. The few biggest roller coasters were just insane and even as an adrenaline junkie like me I was a bit horrified before two rides. The other one was called milleniumforce and climbed first up to 300ft(100m) and then started heading with full speed straight down. After around 30 seconds it was over. Another cool ride mimiced a drag racing car acceleration, 4 seconds and 120mph. That felt fast! At least my hair stayed back even after the ride was over. 

Now driving back to Milwaukee. Tomorrow morning back to work and training in the evening so I won't lose the workout from Tuesday when I'm having a massage. It will be a short and quiet week at work because American Independence Day is on Thursday and I get Friday off too. Only two weeks to see my parents again when they come for a visit. Here far away you learn to remember better the true value of certain things in life.

Any how have a good new week and stay tuned as the season approaches in less than six weeks!

Matkalla takaisin Keski-Länteen. Hieno reissu taas takana ja nyt täynnä jo 10 osavaltiota, vielä 42 jäljellä vierailtavana. Viikonloppu tarjosi myös lepoa treeneistä. Aikaa palautua, venytellä ja kerätä voimaa taas ensi viikon treeneihin. Viime aikoina jostain syystä olen alkanu kuuntelemaan enemmän suomalaista räppiä. Sen osuus luureissa on noussu lähes ainoaksi musiikiksi jota tulee päivittäin kuunneltua, vanhoja suosikkeja unohtamatta(heviäkin tarvitaan). Ja viime viikonloppuna ostin Kapasiteettiyksikkö nimisen poppoon kymmenen vuotta vanhan levyn Klassikko. Se minkä olen huomannut viime aikoina, liekkö siksi että tunteiden ilmaiseminen omalla kielellä on täällä melko mahdotonta suoraan kenellekään, on että muutamat kappaleet jotka on tehty aidolla tunteella, hieno sanoma takana, saavat kyyneleet nousemaan silmiin.

Haluan nämä kappaleet tähän kertoa, koska niiden sanoma iskee suoraan sydämeen. Molemmat tältä Klassikko levyltä, ensimmäinen on nimeltään Kirje. Kirje vanhemmille, jossa kiitetään kaikesta, hyvästä ja haasteiden kestämisestä, tukemisesta - yleistä ajatuksen lentoa siitä ikuisesta rakkaudesta, joka yhdistää vanhempia ja heidän lapsiaan. 

Toinen kappale on nimeltään Mitä Jos. Yksi niistä asioista mikä ajaa itseäni urheilemaan on tavoite saada oma ääni kuulumaan omien tekojeni kautta. Näyttää ihmisille se tapa jolla itse mietin tämän maailman tapahtumia ja saada näin ajattelemaan asioita eri näkökulmista. Tämä kappale kertoo idealismista, jos saisi toivoa maailmaan enemmän rakkautta ja tervettä järkeä.. Kertosäe menee tyyliin "Mitä muuttaisin jos voisin, toivoisin. Enemmän päivii mä loisin maailmaan josta nään unta. Kelaa sitä jos tän kaiken vois vaan todeks muuttaa. Uus suunta, ei syrjittäis toisii. Sulle kaikki mahollist oisi maailmassa josta,vaan näät unta. Kelaa sitä jos tän kaiken vois vaan todeks muuttaa."

Toivon mukaan se kysymys ei ole jonain päivänä "Mitä jos?" Vaan "mitä nyt kun?" 

No sitten vähemmän syvällisiin asioihin. Tuli vietettyä viisi tuntia tosi isossa huvipuistossa. Ja jotain laitteiden koosta ja jonoista kertoo se että huolimatta lipuista joilla mennään ohi joka jonosta niin tuona aikana ehti ajaa laitteita 12 kertaa, toisaalta muutaman laitteen kohdalla se oli ihan riittävästi. Sen verran isoja oli. Hurjimpina varmaan yksi jossa noustiin ensin 100m korkeuteen hitaasti kuten vuoristoradoissa on tapana ja sen jälkeen tultiin sieltä alas niin että maan pintaa näkyy vähän turhankin suoraan alaspäin ja pudotus muistutti kovasti varmaan kiihdytettyä vapaapudotusta. Sen jälkeen noin puoli minuuttia ylä- ja alamäkeä ja hengissä pois, aivan järkyttävän adrenaliinihyö'yn kanssa. Toinen hurja laite muistutti edes vähän dragsterin kiihdytystä kun kiihdytettiin noin 4sekunnissa noin 200km/h ja taas huipun kautta ympäri ja pystysuoraan alas. Koko laite oli ohi 17 sekunnissa, ja tukka pysy takaviistossa vielä senkin jälkeen kun ajelu oli ohi. Pakko myöntää että vaikka ite aina oon tykänny kaikista vuoristoradoista niin kyllä tuo ensimmäinen lievästi hirvitti! Tosiaan vaunuissa ei ollu sitä mukavaa ylhäältäpäin tulevaa turvakaarta vaan perus vuoristoradoista tuttu puomi joka tulee syliin ja se varmistetaan turvavyöllä. Tulipa koettua ja oli hienoa!!

Eipä tässä muuta autosta kirjoitellessa peltoja pitkin ajellaan jossain Ohiossa ja tänään vielä takas Milwaukeehen ja huomenna edessä työpäivä ja siihen päälle treenit ja punttia jotta en menetä yhtä harjoitusta tiistain hieronnalle.

Kohta on Heinäkuu ja kuukausi jäälle pääsemiseen joten vielä kuukausi tehdään pelkästään pohjia ja sitten aletaan valmistautumaan talveen. Pysykää mukana!